Puolimatkan kurvit

Ensimmäinen vuosi on nyt sitten takana. Yksi ekoja juttuja blogissa taisi olla juhannuksen vietosta, ja nyt on jo toinen kiinan juhannus selätetty. Kesäkuun alussa kun tuli vuosi täällä täyteen, oli vähän sellaista kulttuuriväsymystä taas ilmassa (kiinan kielen tunnit tuntuu toimivan hyvänä barometrinä yleiselle kiinainnostukselle, nyt on ollut järkkytakkusta). Jotenkin tuntui että kiinalaista ruokaa ei enää jaksa syödä, ei jaksa näitä kiinalaisia, tätä liikennettä ja kaupungin suuruutta (oikeestaan koko maan suuruutta). Sen sijaan on katseltu enemmän suomen tvtä, suomalaisia asuntomyynti-ilmoituksia ja syöty kotiruokaa. Oletus on että kyllä tää kuoppa taas ohi menee, joten sinnikkäästi on kiinan tunteja kuitenkin jatkettu ja kierretty eri paikkoja täällä kiinassa, ettei sitten tartte jälkikäteen itkeä että miksi murjotettiin vaan kotona...




Mutta juhannus oli kyllä tosi kiva! istuttiin järven rannalla ja grillattiin makkaraa, taustalla soi suomihitit ja ainoa mikä puuttu on kokko... Meillä oli reilu kymmenen suomalaisen porukka joka herätti päiväkävelyllä olevien kiinalaisten huomiota (ja jossain vaiheessa varmaan paheksuntaakin), sauna jäi käymättä eikä kehdattu kiinalaisten veneitäkään polttaa, mutta juhannukselta silti tuntui!



Jonkun verran on käyty myös Petterin kanssa filosofista pohdintaa tässä puolimatkassa että mitä tästä kaikesta on jäänyt käteen ja mitä toiselta vuodelta odotamme (sen lisäksi että ollaan käyty filosofista pohdintaa siitä mitä eroa on konjuktioilla ja konjunktiiveilla...) No, ensinnäkin, pakko sanoa että jos nyt tulis tilaisuus eteen ja mietittäis että lähteäkö vaiko eikö, niin en miettisi edes sitä viikonloppua minkä viime vuonna mietin, vaan lähtisin pohtimatta. On ollut ennenkaikkea kasvattava kokemus, tuntuu että itse on muuttunut ihmisenä aika paljon vuoden aikana -eikä välttämättä pelkästään huonoon suuntaan... Täällä on nähnyt aika paljon, toisaalta sitä kuinka ihmiset haluaa keskimäärin vain hyvää toisilleen ja ympäristölleen, ja toisaalta taas sitä että kun ihmisillä ei ole kauheasti valtaa vaikuttaa omaan elämäänsä, niin helposti jos nähdään jossain vielä heikompi (köyhempi, heikompi, lapsi, eläin tms.) niin siihen saatetaan käyttää hyvinkin julmasti valtaa ihan siksi vaan että voidaan...



Täällä kaupungeissa ihmisillä on keskimäärin hyvin asiat, ja esim. köyhiä ihmisiä ei juuri näy. Silti maalta tulevien asenteet ja jutut kertoo karua tarinaa siitä että kiinalaiset on paljon kärsineet. Siihen nähtynä täytyy vaan ihaillen ihmetellä että kuinka paljon täällä jaksetaan hymyillä, nauraa, uskoa tulevaisuuteen... Itsellä on kaikki ollut aina hyvin ja helposti tulee kyynisteltyä vaikka ilman mitään syytä!



Expattielämä on kanssa sitten ihan omanlaistaan, siinä on varmaan samoja piirteitä oltiin sitten Kiinassa tai Kanadassa... Suomalaisyhteisö on aika vahva ja erityisesti yhteisön naiset pitävät tiukasti yhtä. Monilla naisilla on täällä lapsia ja kotiäitikuviota, mutta myös ne jotka käyvät töissä ja opiskelevat jaksavat aktiivisesti järjestää, pitää yhteyttä ja tehdä yhdessä. Sosiaalista elämää riittää, ja juhlinnalle keksii aina tekosyyn. Me ollaan yritetty välttää sitä että alkoholi olis aina välttämätön osa juhlaa, täällä se on niin halpaa ja tosiaan juhlia riittää, että siinä on ihan aidosti vähän tottumisen riski... Toisaalta taas mikään ei vaimenna niin koti-ikävää ja tasoita arkielämän hankaluuksia kun pitkälle iltapäivään jatkuva samppanjabrunssi.

Kaiken kaikkiaan suosittelen kyllä kokemusta kaikille joilla siihen on tilaisuus, opettaa tosi paljon, erityisesti itsestään...