Markkinahumua

Tästä hintatasosta on ehkä mainittu muutamaan otteeseen, mutta ajattelin kirjoittaa ihan entryn siitä että mitä mikäkin täällä suunnilleen maksaa. Ennenkaikkea siinä toivossa että joku innostuisi suunnittelemaan tänne shoppailumatkaa. Tai jos joku suunnittelee matkaa ylipäätään niin voipahan vähän budjetoida.

Ajankohtaiseksi tämä entry tuli nyt tällä vkolla kun ollaan kierretty erilaisia ostospaikkoja, kun edellisenä kuukautena on ostettu ihan vaan välttämättömiä asioita (meillä on ollut kaksi lautasta ja kaksi mukia), niin nyt sitten ollaan jotenkin tajuttu että täällähän ollaan kuitenkin jonkun aikaa niin ei sitä ihan tyhjässä kämpässä tarvii elää. Aloitettiin turvallisesta Ikeasta (hintataso noin 40% halvempi kun Suomessa, ostoskorin vakiointivälineenä täällä käytimme kymmentä lihapullaa: 15 yuania (hieman alle puolitoista euroa)).

Taksimatka sieltä kotiin: aloitusmaksu 5 yuania ja 2 yuania kilometri. Tätä en osaa edes laskea prosentteina, mutta sikavähän. Jos taksi on uudempi ja siinä on sähköllä toimivat ikkunat (ja ilmastointi, mutta ennen kaikkia siis noi ikkunat), aloitusmaksu on huimat 7 yuania.

Ilman noita vakioivia ostoskorijuttuja on hintatasoa vähän vaikea määritellä, jotkut asiat ovat todella edullisia ja toiset (ilman meille avautuvaa logiikkaa) sitten tosi kalliita. Ja meidän mielestä ihan sama kama voi jossain maksaa ihan muuta kuin toisaalla. Esim. ravintolat. Chilikanan saa jostain puolellatoistaeurolla ja jostain viidellä. Meidän kiinalaisen ruuan makuhermot eivät ole ilmeisesti vielä kovin kehittyneet, koska meidän mielestä tuo euron kana on lähes poikkeuksetta parempaa kun viiden euron kana. Mitä kalliimmassa kiinalaisessa syö sen kikkailevampaa on ruoka, ja meille yksinkertaisuus (esim. että tunnistat mitä syöt) tuntuu olevan valttia.

Toissailtana käytiin länkkäriravintolassa, jossa oli kaikki ruuat oikeastaan hyviä ja aika eurooppalaista ruokaa (lohi maistui lohelta ja pihvitkään eivät maistuneet kiinalaisille), ja palvelukin melkein pelasi (ette uskokaan että se voi olla vaikeaa tuoda kuudelle ihmiselle kolme ruokalajia samoihin aikoihin!) ja jälkeenpäin tuskasteltiin että oli niin törkeän hintaista että mitenköhän nyt budjetti sen kestää. Juomineen maksoi yli 200 yuania henkeä kohden!! Jätän laskutoimituksen teidän huoleksenne. Taudilla on nimi: Kiinan-pihiys. Kun kaiken olettaa olevan ihan räkähalpaa, niin hinnat jotka kotona olisivat vähintäänkin kohtuullisia sapettavat täällä ihan kunnolla.

Kaupungin keskustassa on paljon tavarataloja joissa vaatteet ovat oikeastaan eurooppalaisissa hinnoissa. Siellä on kiinan-pihit päivitelleet että ei voi paita maksaa yli 30 euroa kun sen saa Pohjois-markkinoilta kolmeen euroon. Ei ehkä samaa paitaa mutta silti! Pohjois-markkinoilla on ihan tarunhohtoinen maine. Valtava alue jossa on vaatteita, krääsää, kankaita, ompelutarvikkeita, keittiöjuttuja ja no, ihan kaikkea. Ärsyttävää siellä ostoksilla ollessa on se että ei ole aavistustakaan onko pyydetyt hinnat järkeviä vai järjettömiä, joku voi pyytää korusta 300 yuania ja seuraava 30 yuania. Ja valikoimaa on niin paljon että sitä ei voi hahmottaa kokonaisuutena. Jos näkee vaan jotain mitä haluaa pitää itse päättää paljonko siitä haluaa maksaa ja sitten vasta kysyä hintaa ja lähteä tinkaamaan. Toki siinäkin voi mokata ja maksaa liikaa, mutta eipä enempää kun mitä itse oli ajatellut asiasta maksaa.

Palvelut ovat edullisia kuten kampaamoseikkailustamme olette voineet lukea, räätälillä olen käynyt myös teettämässä vaatteita ja ne saa (materiaaleineen) kympistä viiteenkymppiin melkein mitä vaan.

Tästä tekstistä voi tulla sellainen vaikutelma että täällä elellään kuin kroisokset, mutta itseasiassa me ei olla täällä ollenkaan edes varakkaimmasta päästä. Eli näiden meidän käymiemme kauppojen ja palvelujen lisäksi kaupungista löytyy kampaamoja, räätälejä ja kauppakeskuksia jonne meillä ei ole mitään asiaa, joissa myydään lähinnä Pradaa ja Luis Vuittoneita. Lähistön Bentley-kaupasta ostetaan keskimäärin yksi auto kuukaudessa (joka on kovempi tahti kun missään päin Eurooppaa) ja miljonäärien "kerhoon" tulee kuulemma noin kerran viikossa uusi jäsen... Miten tämä istuu "kommunistiseen Kiinaan" on vähän erikoinen yhtälö, joku investointipankkiiri juuri päivitteli että eihän siinä ole mitään kummallista että hänkin kapitalistinen verenimijä kuuluu kommunistiseen puolueeseen (ilmeisesti se puolue nähdään enemmän nationalistisena puolueena ja kalakerhona kuin mitenkään muuten aatteellisena tahona). Kiinassa tehdään kaikki vähän eri lailla, kaipa se on näin todettava!

Meidän (omasta mielestämme oikein mukava!) elämämme on siinä rinnalla aika vaatimatonta, meille ei edes esitelty niitä hienoimpia asuinalueita kaupungin ulkopuolella (joiden slogan oli "Best gift you can give to a child is golf"...) emmekä ole saaneet aikaiseksi hankkittua edes jatkuvaa autokuskia (Petteri viedään töihin ja tuodaan pois, sen elämä on helppoa :-)) eikä palvelijaa/siivoojaa (en tiedä saammekokaan koskaan aikaiseksi, niin kauan kun mä teen töitä kotoa en välttämättä halua ketään nuohomaan nurkille, ja tosiaan nuo taksit on melkoisen käteviä (aina silloin jos ne saa napattua jonkun kiinalaisen nenän edestä)). Ihme slummailijoita.

En nyt keksi tähän hätään mitään muuta perusostoskorin hintavertailua, kommentoikaa mikä voisi olla kiintoisaa. Olut tietysti on semmoinen usein verrattu, mutta sen hintaa on paha sanoa täällä, joskus ruuan kanssa siitä ei veloiteta mitään, sitten jossain pubissa se saattaa maksaa viisikymppiäkin (eli n. 5eur), ja karaokekopissa tietysti kopin vuokraan sisältyy as much as you can drink (näillä ei ole ilmeisesti kokemusta suomalaisista...).

Let's Olympic!

Käskettiin yhden kaupan ikkunassa, niin eiköhän mekin sitten innostuttu olemaan ihan Olympic! Täällä kaikki tuntuu olevan innoissaan olympialaisista, ja kun esim. hesarin sivuilta (ja varsinkin keskustelupalstoista) on lukenut kuinka kamalat nämä olympialaiset ovat, ei sitä ihan tunnista heti samaksi tapahtumaksi. Pitää kai muistaa että Kiinan hallituksen lisäksi myös suuuri osa kiinalaisista on ylpeä olympialaisista ja haluaa näyttää omaa maataan muulle maailmalle (myös vähemmistökansat haluavat muistuttaa olemassaolostaan, ja tavallaan nämä olympialaiset ovat myös epäkohtia tuoneet hyvin esiin), eikä ihan kaikki kiinalaiset ole lapsia syöviä hirviöitä, minkä käsityksen tuntuu välillä "länkkäri"lehdistön kirjoituksista saavan...

Olympiainnostus tuntuu täällä aidolta ja sangen voimalliselta (meillä oli perjantain kiinantunnin aiheena olympiasanasto, ja opittiin mitä maskottien nimet tarkoittaa (ei vaadi kauheaa dekoodausta!). Sichuania edustava maskotti on tietysti se Jingjing-panda, joten se on täällä erityisessä suosiossa)

http://www.mercurious.com/wordpress/wp-content/uploads/2007/07/fuwa.png

Me järjestettiin illalla meillä olympia-avajaisvalvojaiset (eka kerta kun kutsuttiin meille ketään kylään, sinänsäkin saavutus!) ja katsottiin sitten joukolla avajaisia. Olihan ne hienot, vaikka yhtä mieltä oltiin siitä että olisivat parantuneet vielä jos ne eri maiden edustajat olisivat juosseet sinne "lavalle" kävelemisen sijasta. Nehän on urheilijoita, vähintä mitä voisi odottaa!! Jännää oli kuulla myös kiinalainen selostus, ja eri maiden nimet kiinaksi. Kotiyleisömme koostui kaikkein tyylitajuttomien maiden kansalaisista, suomalaisnaisten sinivalkopilkut ei oikein joukossa toimineet, ja unkarilaisten naisten mekko oli suomalaisten punavalkoinen toisinto... Arvostelu oli yhtä hauskaa kun linnanjuhlia katsoessa konsanaan.

Itse olympialaisia ei jakseta kyllä samalla innolla katsoa, ratsastukset katsotaan ja valmistaudutaan ensi vkon kisahumuun Hongkongissa!!

Muuten viikko on mennyt hyvin, loman jälkeen maanantai oli aika rankka, yhtäkkiä tuntui kaikki pikkuhankaluuskin täällä tosi rankalta, mutta sitten sen jälkeen Kiina on tuntunut mukavalta ja ollaan innostuttu kiertämään kaupungin nähtävyyksiä ja puistoja ja kauppoja, ja tuntuu hassulta ajatus siitä että kohta lähdetään Suomeen käymään, juuri kun täällä alkaa asiat luistamaan.

Olympiavapaapäivä

Eilen oli Olympialaisista johtuva vapaapäivä töistä. Soihtu saapui Chengduun ja pysähtyi alueelle joka on meidän toimistoalueen vieressä, josta seurasi, että koko alueella oli liikenne kielletty 0400-1600 ja toimistoalue suljettu koko päivän.

Soihtua katsomaan ei ollut asiaa, kyseessä oli ihan kutsutapahtuma jonne puolueen 100000 lähintä ystävää vain oli kutsuttu. Myöskin töissä mainittiin, että "jos lähdet kaupungille, kannattaa ottaa passi mukaan" kun on ulkomaalainen ...

Vapaapäivä sopi kuitenkin ihan hyvin, ehdittiin käymään pankissa ja muilla asioilla, joihin ei yleensä työpäivän aikana ole asiaa (kun on toimistolla 9-18). Tietyissä asioissa täällä tarvitsee kärsivällisyyttä, mun tilisiirrossa oli ollut jotain häikkää (en tietenkään tiedä mitä), mutta piti käydä kolmen konttorin kautta, että homma saatiin kuntoon (meidän kotikonttori on ihan uusi eikä siellä ole vielä valtuuksia vaihtaa ulkomaalaista valuuttaa, ja toisessa haarakonttorissa asiaa ei pystytty myöskään ratkaisemaan, niin piti mennä isompaan konttoriin, jossa asia järjestyi ihan ok).

Illalla viiden jälkeen oli jälkijäristys (6 Richteriä) joka kesti n. 30 sekkaa ja tuntui pienenä tärinänä ja huojuntana (televisio rupesi heilumaan pöydällä, mutta mikään muu oikeastaan ei). Ei kyllä herättänyt mitään huolta missään. Tosin tuohon kun lisää tehon satakertaiseksi, niin aletaan lähestyä sitä 8 richterin tehoa jolla tuokokuun järistys tapahtui.

Ai niin, eilen oltiin illalla syömässä (käärmettä? ehkä, emme saa koskaan tietää) paikallisella ravintolakadulla, ja kaapattiin taksi suoraan kiinalaisporukan nenän edestä! Ähäkutti! Ja parkkisedätkin vaan naureskelivat niille jotka jäivät taksista rannalle ruikuttamaan.

Posti kulkee jos kulkee

Tämänpäivän postaus kertoo postista. Meillä on suomalaisen postilaitoksen kanssa sovittu jälleenlähetyksestä tänne Kiinan osoitteeseen. Maksettiin vuoden jälleenlähetysaika, vaikka se oli vähän epäselvää että onko siitä mitään hyötyä kun muuttaa ulkomaille. Eli siis normaalisti kun Suomessa muuttaa, postihan kuljettaa vanhaan osoitteeseen menneen postin uuteen osoitteeseen maksutta kuukauden ajan. Sitten pitää maksaa lisää jos haluaa kaiken postin pidempään, muuten posti vaan edelleenlähettää ekan ja tokan luokan kirjeet (että edes laskut löytävät perille...). Ulkomaille jälleenlähetetään muutenkin vaan ekan ja tokan luokan kirjeet, eli kaikki lehdet yms. eivät tule perille, ellei niihin erikseen muuta osoitetta.


Ensimmäiset kaksi kuukautta ehti melkein mennä ennen kuin saatiin ekat postit tänne jälleenlähetettynä. Kuukauden kohdalla kyseltiin ja saatiin tietää että meidän asuntoon muuttanut perhe oli myös valittanut että miksi he saavat meille kuuluvaa postia. Eli jälleenlähetys ei ollut käynnistynyt vielä lainkaan. Me jo tiedettiin että niin uskomatonta kun se onkin, vika ei tällä kertaa ollut Kiinan päässä, tähän osoitteeseen suoraan lähetetty posti (kiitos äideille leivinpaperista ja yrttisiemenpusseista) tulee kyllä perille. Toissapäivänä saapui vihdoin eka jälleenlähetetty posti, Petterille osoitettu kirje, joka oli uudelleenohjattu minulle (no sattuuhan tuota). Mitään mulle suoraan osoitettua ei ole tullut vielä jälleenlähetyksenä, ja kaikki Petterin posti tulee nyt mun kautta. Pitäähän vaimon miehensä posti tarkastaa, tai jotain? Onneksi meillä on paljon muutakin ihmeteltävää niin tämä tuntuu ihan pieneltä.

Eilen sählättiin pankeissa aamupäivä (Petteri kertokoon lisää siitä jos haluaa), ja sitten uskaltauduin postitoimistoon ekaa kertaa. Pankkikokemuksen jälkeen postikokemus oli ihan myönteinen. Ei siellä kukaan englantia ymmärtänyt mutta kyllä ne mun käsimerkeistä ymmärsi että tarvitsen kirjekuoria. Laitoin kotona sitten kuoreen postia (lähetin työkaverille Englantiin sichuanin pippureita, se oikeasti väitti tykkäävänsä niistä), ja menin sitten tänään postiin kuoreni kanssa laittamaan sen liikkeelle. Hiplasivat mun pakettia ja kyselivät kovasti jotain, en ymmärtänyt mitä enkä osannut vastata, ja hakivat sitten takahuoneesta sanakirjan ja sen avulla selittivät että haluavat että mä avaan kuoren ja näytän mitä siellä on. En tiedä oliko kyseessä uteliaisuus, vai onko olympialaisten alla neuvottu kaikki vähänkin epäilyttävät paketit avattavaksi, ja tietysti mun piti avata se itse että jos siellä onkin pommi tms? Mä avasin sen ja koitin selittää että haistakaa itse niin tiedätte mitä on, ne oli ihan ymmyrkäisinä ja kun kaivoin sieltä kaksi pussia mestan signature-pippuria, koko toimisto tuli katsomaan. Ja kyllä niitä nauratti kun tajusivat mistä on kyse. Nauroivat mulle loppuajan kun punnitsivat pakettia ja liimasivat postimerkkejä ja iskivät päälle China Post checked tarroja...

Loma Kiinasta

Me oltiin viime viikko lomalla Thaimaassa. Se täällä on hienoa, että kaikki Aasian paikat on kulmilla, ja esim. lento Bangkokiin Chengdusta otti vaan 2.5 h. Pitää yrittää koluta kaikki mahdollinen täällä kun nyt on täällä päin. Nyt haettiin vaan rentoutumista ja lomaa, jolla ei tarvitse ajatella mitään. Oltiin yksi yö Bangkokissa ja sitten mentiin Hua Hiniin möksään (ehkä vähän understatement), jossa oli kaunista ja palvelu pelasi. Sitä mitä tilattiin. Aika paljon siellä sai ajatuksia järjestykseen kaikesta Kiinassa koetusta, ja pienen etäisyyden päästä tämä Kiina-elämä näytti aika mukavalta. Bangkokissa oli hassua kun sinne saavuttiin su-iltana, oli ensimmäinen ihmetyksen aihe oli se että missä kaikki ihmiset ovat? Kukaan ei kuulemma ole pitänyt Bangkokia hiljaisena, mutta voi kun se oli hiljaisen oloinen kotikulmiin verrattuna! Myöskin kadut tuntuivat pelottavalta, kun siellä oli kuitenkin paljon tyhjiä ja hiljaisia katuja. Kiinassa ei missään oikein pelota kun joka paikassa on populaa 24h/7. Kyllä me varmaan pelätään sitten Suomen mettissä kun tullaan sinne :-)

Mentiin sitten hotellin lähellä olevalle Khaosanille pyörimään, niin ei ollut enää liian hiljasta (se on paikallinen backpacker ghetto, aivan täynnä turisteja, kaupustelijoita, mutusteltavaa jne.). Yleensä liiat turistit ärsyttää, mutta nyt oli mukavan kotoista kuulla ruotsia ja suomea ja englantia ympärillä) ja siitä että kaikki puhui edes auttavaa englantia (jopa taksikuskit!). Olisi ollut ihan kohteliasta opetella muutama perusfraasi thaiksi, kuten kiitos ja näkemiin jne., mutta aivokapasiteetti ei nyt riittänyt, oltiin vaan moukkia ja solkattiin englannilla menemään.

Hua Hinissä loikoiltiin ensin pari päivää ja oltiin onnellisia että missään ruuassa ei ollut Sichuanin pippuria, eikä joka paikassa ollut kiinalaisia. Parin päivän päästä innostuttiin menemään Tai chi-tunneille (siellä oli paljon joogaa, ohjattua meditointia ja muuta joissa käytiin ahkerasti, että ei me ihan vaan makoiltu...), ja siinä vaiheessa oltiin jo valmiita myöntämään että ehkä siinä kiinalaisessa kulttuurissa on jotain hyvääkin, ja viimeisenä päivänä oltiin jo valmiita palaamaan kotiin, ja vielä kutsumaan tätä asuntoa kodiksi!

Lentokentän vessassa taas jouduin kiinalaisten tuuppimaksi, kiilaamaksi ja sättimäksi (nää ei laita ikinä vessaa lukkoon ja ovat sitten oikein pöyristyneitä jos joku raottaa heidän koppinsa ovea) ja oikeastaan sekin tuntui thaimaalaisten ylenpalttisen kohteliaisuuden jälkeen ihan kotoisalta. Loma teki tehtävänsä.