Huh, siis nytkö on jo lokakuu. Meidän blogeilu on kyllä laiskistunut huomattavasti. Teidän täytyy lukea se niin että meidän elämässä ei ole niin paljoa kiinnostavaa, tai sitten kiinnostavaa on niin paljon että ei ehditä blogeileen. We'll never tell you!
Eilen oli taas uusi todiste globalisaation ihmeellisestä voimasta, illalla käytiin paikallisessa Jah Barissa kuuntelemassa Jyväskyläläisen Oriental Jamin keikkaa. Pojat oli lähteneet Kiinan kiertueelle, viime viikolla Chongqingissa, tällä vkolla Chengdussa ja sitten Pekingissä. Viikonloppuna on täällä isompi festari Rock Aid Sichuan (viime vuoden maanjäristyksen uhreille, tiedetään että tänäkin vuonna on ollut maanjäristyksiä, mutta ei täälläkään oo vielä saatu kouluja eikä taloja takas pystyyn...), jossa tämä suomalaisbändi myös esiintyy, kiinalaisten bändien ohessa. Tämä festari on meille iso kulttuuritapahtuma, yksi asia mitä täällä ollaan vähän murjotettu, on musiikki ja kulttuuritarjonnan pienuus. Tai siis korjataan lausuntoa, varmasti täällä on paljon musiikki ja kulttuuritarjontaa, se vaan että me
a) ei tajuta siitä tarjonnasta mitään, ja
b) ei edes tajuta mainoksista yhtään mitään, joten ei edes voida mennä paikan päälle ihmettelemään että kas, kun ei tajuta mitään.
Suomessa on aika hyvin kulttuuria tarjolla, en tajua kuinka se voi kannattaa (tai ei kai se kannatakaan) tarjota niin paljon kulttuuria niin pienelle joukolle ihmisiä. Mutta kyllä ne taiteeseen ja kulttuuriin menevät veroeurot on ihana asia, kyllä sen huomaa kun ei vuoteen pääse konsertteihin, teatteriin, stand-uppiin jne...
Sichuanilaista oopperaa ollaan toki käyty katsomassa pari kertaa, se on ihan hienoa, akrobatiaa, temppuja, ja paikallinen ihme naamionvaihtajat (jotka vaihtaa silkkinaamareita niin vauhdilla että sitä ei vaan pysty näkemään!). Se on ihan ok viihdettä, mutta niidenkin joukkoon kuuluu aina ns. tarinaosuus jossa kiinalaiset nauraa ihan kaksin kerroin ja me haukotellaan kuuluvasti kun ei tajuta pöläystäkään. Vaikka siis meidän kiinan kirja vakuuttaa meille että ollaan jo level 3lla ja osataan kiinaa oikein hyvin, se käytännön kielitaito on kyllä ihan olematon. ja oikein kiukuttaa että miten se voi olla, mä tiedän mikä on kiinaksi "porkkana" ja "vuokranantaja", kuinka on mahdollista etten mä ymmärrä vitsejä??
Me käytiin tossa välissä lomailemassa Koreassa, oltiin n. vko Soulissa ja sitten mentiin Sokchoon ja Gyeon-juhun (se on sen paikan nimi, oikeasti). Soul oli kyllä vierailun arvoinen paikka, se oli jotenkin mielenkiintoisesti kaikella tavalla kiinalaisten ja japanilaisten kaupunkien välimaastossa, paitsi että amerikkalaisten ketjuliikkeiden määrä päihitti kyllä sekä kiinan että japanin. Jostain syystä korealaiset on omineet amerikkalaisesta kulttuurista erityisesti erilaiset kahvilat ja DONITSIT, niitä oli joka paikassa, ja mä löysin myös mun lempiheikkouteni "Auntie Anne's Pretzels". Mä en kyllä voisi asua missään sellaisen lähellä, tai toisaalta voisin, mutta 100-kiloisena!
Ne pienemmät kaupungit, tai kylät, oli myös ihan mielenkiintoisia (siellä lähinnä kierrettiin luonnonpuistoja ja kukkuloita/vuoria) mutta ei nyt niin erilaisia japanilaisista pikkukylistä että niitä erikseen olis ehkä tarvinnut mennä katsomaan. Mut saatiinpahan sulatettua ne pretzelit, koska ne vuoret oli aidosti jyrkkiä ja kiipeämään jouduttiin aika paljon.
Matkan lisäksi ei elämään just ehkä kuulu kun ahkerointia, töissä, kiinantunneilla, kuntosalilla. Ollaan eletty munkin/nunnan elämää täällä askeettisesti ja säästäväisesti (me ollaan sit lomalla niitä lamantappajia jooko), odottaen noita festareita ja niiden jälkishamppanjoita :-)
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
lauantai 29. elokuuta 2009
Suomessa
Nyt olen ollut elokuun alusta Suomessa, ja vielä pari viikkoa edessä ennenkuin palaan kiinaan. Petteri lähti jo toissa vkonloppuna, siellä Kiinassa on kuulemma edelleen täysi kesä päällä, yli kolkyt astetta lämmintä ja kesäbileitä vielä. Nyt tällä kertaa Suomessa ollessa on oikein aktiivisesti ajatukset pyörineet siinä että millaista tulee täällä sitten olemaan kun palataan lopulta takaisin. Paljon siihen on vaikuttanut se, että nyt kun Petterikin oli täällä niin käytiin katselemassa vähän asuntoja, katteltiin aika laajasti sellaisista paikoista joista ei koskaan oltu edes kuultu, ja ihan kivoja tuntui jo olevan. Asuntoja katsellessa tulee väkisinkin ajatuksia mieleen siitä, että kuinka asunnossa eläisi, kuka olisi jos eläisi täällä, vaeltaisi huoneesta toiseen, miten päivät täyttyisi, entäpä jos asunto olisi ihan eri ympäristössä, erilainen, eri paikassa. Silloin elämä olisi erilaista, ja olisin ehkä vähän eri ihminenkin? Vai olisinko?
Tässä ollaan kuitenkin oltu vähän niinkuin lomalla omasta elämästä, sellaisella irtojaksolla, jonka aikana kaikkea voi miettiä uusiksi. Essin (vapaamuuraritarsisar jonka kanssa vietämme aikaa spekuloiden tulevaisuutta) kanssa ollaan puhuttu siitä että elämä jakautuu helposti jaksoihin, ja jaksojen siirtymävaiheet on ne vaikeat ja kivuliaat. Kivuliasta on myös se jos siirtymävaihetta ei tule ja sitä jää ns. edelliseen jaksoon lillumaan. Siirtymävaiheita ojennetaan meille aika paljon valmiina (koulut, opiskelut, parisuhde, lapset, lasten eri elämänvaiheet, jne.) mutta onko mahdollista siirtyä vaiheesta toiseen jotenkin muuten jos tuo kuvio ei miellytä tai muuten vaan osu itselle??
Uskon että ulkoiset muutokset sysäävät meitä siirtymään vaiheesta toiseen, ja olen päättänyt että tämä kiinanvaihe on sellainen välivaihe, jossa voin pohtia mitä haluan seuraavalta. Ihanaa ylellisyyttä, monesti joutuu tavallaan siirtymään vaiheesta toiseen samaan aikaan kun elää edellistä, se vaikeuttaa miettimistä ja sotkee ajatuksia, pelottaa päästää irti vanhasta ja hypätä uuteen. Tässä saa kellua veden varassa jonkun aikaa ennen hyppyä. Ihanaa ylellisyyttä on myös se että mukana on Petteri, jonka kanssa voi keskustella kaikesta, sillä yksin muutokset ovat pelottavia. Kamalaa on se että monet ihanista ystävistä ovat kaukana (kiitos Facebookille ja nykyaikaiselle teknologialle, ja työlleni joka raahaa mut välillä "lomalle tältä lomalta"), niin kaukana ettei oikein voi saada sitä tukea ja turvaa jota suurissa muutoksissa niin kovasti kaipaa. Uskon että mä olen eri vaiheessa elämääni ensi keväänä kun tullaan takaisin, ja toivottavasti jo sinut sen uuden vaiheen kanssa. Ulospäin se ei näy mutta sisällä muutos tuntuu ihan valtavana. Ja se riittää mulle.
Tässä ollaan kuitenkin oltu vähän niinkuin lomalla omasta elämästä, sellaisella irtojaksolla, jonka aikana kaikkea voi miettiä uusiksi. Essin (vapaamuuraritarsisar jonka kanssa vietämme aikaa spekuloiden tulevaisuutta) kanssa ollaan puhuttu siitä että elämä jakautuu helposti jaksoihin, ja jaksojen siirtymävaiheet on ne vaikeat ja kivuliaat. Kivuliasta on myös se jos siirtymävaihetta ei tule ja sitä jää ns. edelliseen jaksoon lillumaan. Siirtymävaiheita ojennetaan meille aika paljon valmiina (koulut, opiskelut, parisuhde, lapset, lasten eri elämänvaiheet, jne.) mutta onko mahdollista siirtyä vaiheesta toiseen jotenkin muuten jos tuo kuvio ei miellytä tai muuten vaan osu itselle??
Uskon että ulkoiset muutokset sysäävät meitä siirtymään vaiheesta toiseen, ja olen päättänyt että tämä kiinanvaihe on sellainen välivaihe, jossa voin pohtia mitä haluan seuraavalta. Ihanaa ylellisyyttä, monesti joutuu tavallaan siirtymään vaiheesta toiseen samaan aikaan kun elää edellistä, se vaikeuttaa miettimistä ja sotkee ajatuksia, pelottaa päästää irti vanhasta ja hypätä uuteen. Tässä saa kellua veden varassa jonkun aikaa ennen hyppyä. Ihanaa ylellisyyttä on myös se että mukana on Petteri, jonka kanssa voi keskustella kaikesta, sillä yksin muutokset ovat pelottavia. Kamalaa on se että monet ihanista ystävistä ovat kaukana (kiitos Facebookille ja nykyaikaiselle teknologialle, ja työlleni joka raahaa mut välillä "lomalle tältä lomalta"), niin kaukana ettei oikein voi saada sitä tukea ja turvaa jota suurissa muutoksissa niin kovasti kaipaa. Uskon että mä olen eri vaiheessa elämääni ensi keväänä kun tullaan takaisin, ja toivottavasti jo sinut sen uuden vaiheen kanssa. Ulospäin se ei näy mutta sisällä muutos tuntuu ihan valtavana. Ja se riittää mulle.
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Dinosauruita ja Happy Valley
Viikot Pinja käy siis koulua, mutta viikonlopun lähestyessä meinasi iskeä paniikki että mitäs sellaista tekemistä me keksittäisiin, ettei tyttö ihan tylsisty ja koti-ikävät iske. Koska olemme Kiinassa, olisi pitänyt tajuta, ettei tämä ole huoli eikä mikään. Ympärillä olevien suomalaisperheidenkin tavat ovat sillä viisiin kiinalaistuneet, että kaikki tehdään yhdessä ja mitä isompi ryhmä, sen hauskempaa on. Ainakin lasten mielestä.
Pari tuntia Chengdusta sijaitsee Zigongin kaupunki, joka on "tunnettu" suolakaivoksistaan. Suolakaivauksien sivutuotteena maata on kuopittu jonkin verran ja on käynyt ilmi, että maa johon kerrostuu suolaa, kerrostuu jotain muutakin, nääs dinosaurusten jäänteitä... Nata ja Ulises kävivät meillä käydessään ko. paikassa dinosaurusretkellä, ja se on vähän jäänyt kutkuttamaan mieltä, että pitäisikö mennä, ja niin me sitten koottiin 5 lasta ja 6 aikuista yhteen lauantai-aamuna vuokrattulle minibussille ja lähdimme parin tunnin (meluisalle) matkalle kohti Zigongia. Museo oli ihan ok (aika pieni, sopiva lapsijoukkiolle, puutarhassa sangen epäaidon oloisia dinopatsaita joita lapset ihastelivat että "toihan on ihan kun elävä"), ja koska sääkin oli sateisa se oli oikein hyvä viihde. Dinosaurusten luita on tosiaan paikassa tosi paljon, ja pystytetyt kokonaiset luurangot olivat aikuisillekin ihan vaikuttavia! http://en.wikipedia.org/wiki/Zigong_Dinosaur_Museum
Zigongin kaupunki oli pieni (700 000 asukasta), keskusta ihan ok, muuten vähän köyhemmän ja teollistuneemman oloista kuin meillä Chengdussa. Meidän kiinanopettajamme Flora on ko. kaupungista kotoisin ja oli kertonut etukäteen että paikallinen ruoka on erittäin herkullista, mutta vieläkin tulisempaa kun chengdulainen ruoka, joten se jäi sitten lasten kanssa matkustaessa kokematta, josta jälkeenpäin Flora oli selkeästi näreissään. Ruoka on näille kiinalaisille todellinen ylpeydenaihe!
Sunnuntai-aamun koittaessa hieman pienempi ryhmä (3 lastaja 4 aikuista) oli jo sitten innokkaasti ylhäällä ja lähdettiin testaamaan kiinalaista huvipuistoa! Chengdussa on kolme huvipuistoa, joista uusin ja hienoin on Happy Valley. Se oli amerikkalaistyylinen huvipuisto, jossa oli eriteemaisia "saaria" joissa oli isoja laitteita, pelejä jne. Vuoristoradat oli isoja, siellä oli lisäksi myös vesipuisto, ja normaalit hattarat, lelut jne. Ainoa erikoinen juttu oli että heittopeleistä ja narunvedoista sai oikein taitavat pelaajat pehmolelujen sijasta kaksi kania pikkuhäkissä... Kuulemma vanhassa huvipuistossa saa kaikesta oikeita elämiä lahjaksi, kultakaloja, tipuja ja kaneja... Joten taas yksi syy käydä tuolla uudemmassa (ja olla pelaamatta niitä pelejä)... Oikein kiva paikka, ja valtavan kokoinen, viiden aikaan iltapäivällä oltiin jo ihan naatteja ja valmiita lähtemään kotiin, vaikka vielä jäi pari "saarta" tutkimatta... Pinjakin nukahti sitten illalla sohvalle vaikka kovasti koitti väittää että ei nukuta yhtään!
Pari tuntia Chengdusta sijaitsee Zigongin kaupunki, joka on "tunnettu" suolakaivoksistaan. Suolakaivauksien sivutuotteena maata on kuopittu jonkin verran ja on käynyt ilmi, että maa johon kerrostuu suolaa, kerrostuu jotain muutakin, nääs dinosaurusten jäänteitä... Nata ja Ulises kävivät meillä käydessään ko. paikassa dinosaurusretkellä, ja se on vähän jäänyt kutkuttamaan mieltä, että pitäisikö mennä, ja niin me sitten koottiin 5 lasta ja 6 aikuista yhteen lauantai-aamuna vuokrattulle minibussille ja lähdimme parin tunnin (meluisalle) matkalle kohti Zigongia. Museo oli ihan ok (aika pieni, sopiva lapsijoukkiolle, puutarhassa sangen epäaidon oloisia dinopatsaita joita lapset ihastelivat että "toihan on ihan kun elävä"), ja koska sääkin oli sateisa se oli oikein hyvä viihde. Dinosaurusten luita on tosiaan paikassa tosi paljon, ja pystytetyt kokonaiset luurangot olivat aikuisillekin ihan vaikuttavia! http://en.wikipedia.org/wiki/Zigong_Dinosaur_Museum
Zigongin kaupunki oli pieni (700 000 asukasta), keskusta ihan ok, muuten vähän köyhemmän ja teollistuneemman oloista kuin meillä Chengdussa. Meidän kiinanopettajamme Flora on ko. kaupungista kotoisin ja oli kertonut etukäteen että paikallinen ruoka on erittäin herkullista, mutta vieläkin tulisempaa kun chengdulainen ruoka, joten se jäi sitten lasten kanssa matkustaessa kokematta, josta jälkeenpäin Flora oli selkeästi näreissään. Ruoka on näille kiinalaisille todellinen ylpeydenaihe!
Sunnuntai-aamun koittaessa hieman pienempi ryhmä (3 lastaja 4 aikuista) oli jo sitten innokkaasti ylhäällä ja lähdettiin testaamaan kiinalaista huvipuistoa! Chengdussa on kolme huvipuistoa, joista uusin ja hienoin on Happy Valley. Se oli amerikkalaistyylinen huvipuisto, jossa oli eriteemaisia "saaria" joissa oli isoja laitteita, pelejä jne. Vuoristoradat oli isoja, siellä oli lisäksi myös vesipuisto, ja normaalit hattarat, lelut jne. Ainoa erikoinen juttu oli että heittopeleistä ja narunvedoista sai oikein taitavat pelaajat pehmolelujen sijasta kaksi kania pikkuhäkissä... Kuulemma vanhassa huvipuistossa saa kaikesta oikeita elämiä lahjaksi, kultakaloja, tipuja ja kaneja... Joten taas yksi syy käydä tuolla uudemmassa (ja olla pelaamatta niitä pelejä)... Oikein kiva paikka, ja valtavan kokoinen, viiden aikaan iltapäivällä oltiin jo ihan naatteja ja valmiita lähtemään kotiin, vaikka vielä jäi pari "saarta" tutkimatta... Pinjakin nukahti sitten illalla sohvalle vaikka kovasti koitti väittää että ei nukuta yhtään!
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Yi jia san kou - yksi perhe, kolme suuta
Tuo puolimatkan kurvit oli jäänyt julkaisematta kun blogspot oli kielletty. Noh, juhannuksesta on jo aikaa ja paljon tapahtunut sen jälkeen tietenkin... Suurimpana Aitsun (veljeni) ja Hannan (tyttöystävä) ja veljentyttöni Pinjan vierailu. Taas itsekin muisti kuinka hämmästyttävän erilainen Kiina on kun mitä olisi uskonut, kun Aitsu on päivitellyt sitä ettei mikään vastannut mielikuvia... Ensimmäisen viikon jälkeen Aitsu ja Hanna lähtivät Yunnania kiertämään (mehän ollaan sieltä nähty oikeestaan vaan Lijiang mutta uskon että ovat hienoja paikkoja myös muutkin, toivottavasti ehtivät vaikka kommentoida tähän tuntumiaan), ja Pinja jäi meille hoitoon. Vaikka kahdenksanvuotiaasta reippaasta ja sosiaalisesta tytöstä niin paljon hoidettavaa ole, olemme me taas hämmästyneinä joutuneet huomaamaan. Pinja käy kansainvälistä kesäkoulua (se on ollut vähän rankkaa aluksi kun ei tajua mitä opettaja englanniksi sanoo) mutta helpottanut jo viikon kuluessa niin että nyt Pinja menee joka päivä innokkaana kouluun. Toki kesäkoulun ohjelmakin on tehty kivaksi, on ollut uintia, musiikkia, leikkejä, askartelua ja retkiä akvaarioon jne. Mekin on päästy näkemään Chengdu nyt lasten silmin, ja tämähän on mielettömän hauska paikka lapsen mielestä. Pinja sanoi jo että kyllä Kiinassa on paljon kivempaa kun Suomessa, täytyy toivoa että viehätys jaksaa kantaa tämän kuukauden :-)
Lapsille tämä sosiaalinen expattielämä näkyy siten että pihalla on valtavasti lapsia (meillä asuu vielä tosi paljon suomalaisia lapsia), kaikki liikkuvat yhdessä vaikka ovatkin vähän eri ikäisiä, tytöt ja pojat leikkivät yhdessä jne. Äitien kanssa koitetaan laittaa vähän vuorotellen lounasta ja ruokkia kerralla useammat lapset, sitten vapautuu päiviä itselle (tai mun tapauksessa työntekoon). Ayin (kotiapulaisen) kanssa on lapsista ihan tosi hienoa päästä hedelmäostoksille, jostain syystä sieltä tarttuu aina mukaan myös jäätelö, ja uima-allas tietysti on ehdoton kesähitti!
Täällä on myös yllättävän paljon lapsille sopivia vierailupaikkoja, käytiin viikonloppuna tiedemuseossa, jossa sai hiplata ja leikkiä kaikenlaisilla jutuilla (avaruusosasto ja yllättäen fysiikan osasto oli parhaita), ensi vkonloppuna toivottavasti päästään yhteen kaupungin kolmesta huvipuistosta, ja tietty pandat uppoaa niin lapsiin kuin aikuisiinkin aina. Lisäksi mä en ole edes tiennyt että Chengdussa on akvaario, tai eläintarha ja muuta mukavaa.
Yllättäen ruokapuolikaan ei ole osoittautunut niin vaikeaksi kun luulisi, kotiruoka voittaa Pinjan mielestä kyllä ravintolaruuan mennen tullen, mutta kotona tehdyt nuudelit, kasvikset jne. on uponneet. Kaupassa kaikki myös on pakattu Kiinassa tämän periaatteen yksi perhe, kolme suuta mukaisesti, ja kauppakeskuksessa tuntee olevansa samanlainen kun muutkin perheet kun kuljetaan kolmestaan paikasta toiseen...
Selkeä enemmistö Kiinalaisista perheistä vielä on tosiaan kolmehenkisiä, mutta katukuvassa näkyy yhä enemmän nelihenkisiä perheitä, ja maaseudulla tietysti isompiakin. Ennen Kiinaan tuloa luulin että yhden lapsen politiikka on paljon tiukempi, tänne tultua opittiin siitäkin että se on pikemminkin suositus (vähän niin kuin merirosvojen Code of Conduct elokuvasta Pirates of the Caribbean...). Maaseudulla asuvia se ei koske lainkaan, eikä vähemmistökansoja (joita täällä Chengdussakin on jonkun verran), ja lisäksi sitten Han-kiinalaiset (eli enemmistökansa) voivat tehdä sakkoa vastaan useamman lapsen. Lisäksi, jos molemmat vanhemman ovat ainoita lapsia (niinkuin meidän ikäisissä kiinalaisissa alkaa olemaan jo jonkun verran) niin he saavat tehdä useamman lapsen.
Sakko on noin parituhatta euroa per lapsi, joten rikkaammalla kiinalaiselle kyseessä ei ole mikään iso raha, kun taas matalapalkkaisempi joutuu kyllä vuosia säästämään jos lapsia useamman hinkuu. Tässä näkyy taas tuloerot aika selvästi, ja peruskiinalainen ajattelu siitä että ei ole tiukkasti laitonta ja laillisita vaan on summa joka maksetaan laittomuuksista jos niitä haluaa harrastaa... Sama näkyy myös muuten autokoulutestissä, yksi (suomalainen) tuttava hankkii kiinalaista ajokorttia ja hämmästeli kuinka kysymykset kokeessa ovat vain siitä että kuinka paljon sakkoa pitää maksaa mistäkin rikkeestä (joista osa ei edes liittynyt autoiluun...), suomalainen oikea/väärä ajattelu tuntuu kauhean suhteettomalta :-)
Lapsille tämä sosiaalinen expattielämä näkyy siten että pihalla on valtavasti lapsia (meillä asuu vielä tosi paljon suomalaisia lapsia), kaikki liikkuvat yhdessä vaikka ovatkin vähän eri ikäisiä, tytöt ja pojat leikkivät yhdessä jne. Äitien kanssa koitetaan laittaa vähän vuorotellen lounasta ja ruokkia kerralla useammat lapset, sitten vapautuu päiviä itselle (tai mun tapauksessa työntekoon). Ayin (kotiapulaisen) kanssa on lapsista ihan tosi hienoa päästä hedelmäostoksille, jostain syystä sieltä tarttuu aina mukaan myös jäätelö, ja uima-allas tietysti on ehdoton kesähitti!
Täällä on myös yllättävän paljon lapsille sopivia vierailupaikkoja, käytiin viikonloppuna tiedemuseossa, jossa sai hiplata ja leikkiä kaikenlaisilla jutuilla (avaruusosasto ja yllättäen fysiikan osasto oli parhaita), ensi vkonloppuna toivottavasti päästään yhteen kaupungin kolmesta huvipuistosta, ja tietty pandat uppoaa niin lapsiin kuin aikuisiinkin aina. Lisäksi mä en ole edes tiennyt että Chengdussa on akvaario, tai eläintarha ja muuta mukavaa.
Yllättäen ruokapuolikaan ei ole osoittautunut niin vaikeaksi kun luulisi, kotiruoka voittaa Pinjan mielestä kyllä ravintolaruuan mennen tullen, mutta kotona tehdyt nuudelit, kasvikset jne. on uponneet. Kaupassa kaikki myös on pakattu Kiinassa tämän periaatteen yksi perhe, kolme suuta mukaisesti, ja kauppakeskuksessa tuntee olevansa samanlainen kun muutkin perheet kun kuljetaan kolmestaan paikasta toiseen...
Selkeä enemmistö Kiinalaisista perheistä vielä on tosiaan kolmehenkisiä, mutta katukuvassa näkyy yhä enemmän nelihenkisiä perheitä, ja maaseudulla tietysti isompiakin. Ennen Kiinaan tuloa luulin että yhden lapsen politiikka on paljon tiukempi, tänne tultua opittiin siitäkin että se on pikemminkin suositus (vähän niin kuin merirosvojen Code of Conduct elokuvasta Pirates of the Caribbean...). Maaseudulla asuvia se ei koske lainkaan, eikä vähemmistökansoja (joita täällä Chengdussakin on jonkun verran), ja lisäksi sitten Han-kiinalaiset (eli enemmistökansa) voivat tehdä sakkoa vastaan useamman lapsen. Lisäksi, jos molemmat vanhemman ovat ainoita lapsia (niinkuin meidän ikäisissä kiinalaisissa alkaa olemaan jo jonkun verran) niin he saavat tehdä useamman lapsen.
Sakko on noin parituhatta euroa per lapsi, joten rikkaammalla kiinalaiselle kyseessä ei ole mikään iso raha, kun taas matalapalkkaisempi joutuu kyllä vuosia säästämään jos lapsia useamman hinkuu. Tässä näkyy taas tuloerot aika selvästi, ja peruskiinalainen ajattelu siitä että ei ole tiukkasti laitonta ja laillisita vaan on summa joka maksetaan laittomuuksista jos niitä haluaa harrastaa... Sama näkyy myös muuten autokoulutestissä, yksi (suomalainen) tuttava hankkii kiinalaista ajokorttia ja hämmästeli kuinka kysymykset kokeessa ovat vain siitä että kuinka paljon sakkoa pitää maksaa mistäkin rikkeestä (joista osa ei edes liittynyt autoiluun...), suomalainen oikea/väärä ajattelu tuntuu kauhean suhteettomalta :-)
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Puolimatkan kurvit
Ensimmäinen vuosi on nyt sitten takana. Yksi ekoja juttuja blogissa taisi olla juhannuksen vietosta, ja nyt on jo toinen kiinan juhannus selätetty. Kesäkuun alussa kun tuli vuosi täällä täyteen, oli vähän sellaista kulttuuriväsymystä taas ilmassa (kiinan kielen tunnit tuntuu toimivan hyvänä barometrinä yleiselle kiinainnostukselle, nyt on ollut järkkytakkusta). Jotenkin tuntui että kiinalaista ruokaa ei enää jaksa syödä, ei jaksa näitä kiinalaisia, tätä liikennettä ja kaupungin suuruutta (oikeestaan koko maan suuruutta). Sen sijaan on katseltu enemmän suomen tvtä, suomalaisia asuntomyynti-ilmoituksia ja syöty kotiruokaa. Oletus on että kyllä tää kuoppa taas ohi menee, joten sinnikkäästi on kiinan tunteja kuitenkin jatkettu ja kierretty eri paikkoja täällä kiinassa, ettei sitten tartte jälkikäteen itkeä että miksi murjotettiin vaan kotona...
Mutta juhannus oli kyllä tosi kiva! istuttiin järven rannalla ja grillattiin makkaraa, taustalla soi suomihitit ja ainoa mikä puuttu on kokko... Meillä oli reilu kymmenen suomalaisen porukka joka herätti päiväkävelyllä olevien kiinalaisten huomiota (ja jossain vaiheessa varmaan paheksuntaakin), sauna jäi käymättä eikä kehdattu kiinalaisten veneitäkään polttaa, mutta juhannukselta silti tuntui!
Jonkun verran on käyty myös Petterin kanssa filosofista pohdintaa tässä puolimatkassa että mitä tästä kaikesta on jäänyt käteen ja mitä toiselta vuodelta odotamme (sen lisäksi että ollaan käyty filosofista pohdintaa siitä mitä eroa on konjuktioilla ja konjunktiiveilla...) No, ensinnäkin, pakko sanoa että jos nyt tulis tilaisuus eteen ja mietittäis että lähteäkö vaiko eikö, niin en miettisi edes sitä viikonloppua minkä viime vuonna mietin, vaan lähtisin pohtimatta. On ollut ennenkaikkea kasvattava kokemus, tuntuu että itse on muuttunut ihmisenä aika paljon vuoden aikana -eikä välttämättä pelkästään huonoon suuntaan... Täällä on nähnyt aika paljon, toisaalta sitä kuinka ihmiset haluaa keskimäärin vain hyvää toisilleen ja ympäristölleen, ja toisaalta taas sitä että kun ihmisillä ei ole kauheasti valtaa vaikuttaa omaan elämäänsä, niin helposti jos nähdään jossain vielä heikompi (köyhempi, heikompi, lapsi, eläin tms.) niin siihen saatetaan käyttää hyvinkin julmasti valtaa ihan siksi vaan että voidaan...
Täällä kaupungeissa ihmisillä on keskimäärin hyvin asiat, ja esim. köyhiä ihmisiä ei juuri näy. Silti maalta tulevien asenteet ja jutut kertoo karua tarinaa siitä että kiinalaiset on paljon kärsineet. Siihen nähtynä täytyy vaan ihaillen ihmetellä että kuinka paljon täällä jaksetaan hymyillä, nauraa, uskoa tulevaisuuteen... Itsellä on kaikki ollut aina hyvin ja helposti tulee kyynisteltyä vaikka ilman mitään syytä!
Expattielämä on kanssa sitten ihan omanlaistaan, siinä on varmaan samoja piirteitä oltiin sitten Kiinassa tai Kanadassa... Suomalaisyhteisö on aika vahva ja erityisesti yhteisön naiset pitävät tiukasti yhtä. Monilla naisilla on täällä lapsia ja kotiäitikuviota, mutta myös ne jotka käyvät töissä ja opiskelevat jaksavat aktiivisesti järjestää, pitää yhteyttä ja tehdä yhdessä. Sosiaalista elämää riittää, ja juhlinnalle keksii aina tekosyyn. Me ollaan yritetty välttää sitä että alkoholi olis aina välttämätön osa juhlaa, täällä se on niin halpaa ja tosiaan juhlia riittää, että siinä on ihan aidosti vähän tottumisen riski... Toisaalta taas mikään ei vaimenna niin koti-ikävää ja tasoita arkielämän hankaluuksia kun pitkälle iltapäivään jatkuva samppanjabrunssi.
Kaiken kaikkiaan suosittelen kyllä kokemusta kaikille joilla siihen on tilaisuus, opettaa tosi paljon, erityisesti itsestään...
Mutta juhannus oli kyllä tosi kiva! istuttiin järven rannalla ja grillattiin makkaraa, taustalla soi suomihitit ja ainoa mikä puuttu on kokko... Meillä oli reilu kymmenen suomalaisen porukka joka herätti päiväkävelyllä olevien kiinalaisten huomiota (ja jossain vaiheessa varmaan paheksuntaakin), sauna jäi käymättä eikä kehdattu kiinalaisten veneitäkään polttaa, mutta juhannukselta silti tuntui!
Jonkun verran on käyty myös Petterin kanssa filosofista pohdintaa tässä puolimatkassa että mitä tästä kaikesta on jäänyt käteen ja mitä toiselta vuodelta odotamme (sen lisäksi että ollaan käyty filosofista pohdintaa siitä mitä eroa on konjuktioilla ja konjunktiiveilla...) No, ensinnäkin, pakko sanoa että jos nyt tulis tilaisuus eteen ja mietittäis että lähteäkö vaiko eikö, niin en miettisi edes sitä viikonloppua minkä viime vuonna mietin, vaan lähtisin pohtimatta. On ollut ennenkaikkea kasvattava kokemus, tuntuu että itse on muuttunut ihmisenä aika paljon vuoden aikana -eikä välttämättä pelkästään huonoon suuntaan... Täällä on nähnyt aika paljon, toisaalta sitä kuinka ihmiset haluaa keskimäärin vain hyvää toisilleen ja ympäristölleen, ja toisaalta taas sitä että kun ihmisillä ei ole kauheasti valtaa vaikuttaa omaan elämäänsä, niin helposti jos nähdään jossain vielä heikompi (köyhempi, heikompi, lapsi, eläin tms.) niin siihen saatetaan käyttää hyvinkin julmasti valtaa ihan siksi vaan että voidaan...
Täällä kaupungeissa ihmisillä on keskimäärin hyvin asiat, ja esim. köyhiä ihmisiä ei juuri näy. Silti maalta tulevien asenteet ja jutut kertoo karua tarinaa siitä että kiinalaiset on paljon kärsineet. Siihen nähtynä täytyy vaan ihaillen ihmetellä että kuinka paljon täällä jaksetaan hymyillä, nauraa, uskoa tulevaisuuteen... Itsellä on kaikki ollut aina hyvin ja helposti tulee kyynisteltyä vaikka ilman mitään syytä!
Expattielämä on kanssa sitten ihan omanlaistaan, siinä on varmaan samoja piirteitä oltiin sitten Kiinassa tai Kanadassa... Suomalaisyhteisö on aika vahva ja erityisesti yhteisön naiset pitävät tiukasti yhtä. Monilla naisilla on täällä lapsia ja kotiäitikuviota, mutta myös ne jotka käyvät töissä ja opiskelevat jaksavat aktiivisesti järjestää, pitää yhteyttä ja tehdä yhdessä. Sosiaalista elämää riittää, ja juhlinnalle keksii aina tekosyyn. Me ollaan yritetty välttää sitä että alkoholi olis aina välttämätön osa juhlaa, täällä se on niin halpaa ja tosiaan juhlia riittää, että siinä on ihan aidosti vähän tottumisen riski... Toisaalta taas mikään ei vaimenna niin koti-ikävää ja tasoita arkielämän hankaluuksia kun pitkälle iltapäivään jatkuva samppanjabrunssi.
Kaiken kaikkiaan suosittelen kyllä kokemusta kaikille joilla siihen on tilaisuus, opettaa tosi paljon, erityisesti itsestään...
torstai 14. toukokuuta 2009
Ensimmäinen ruokamyrkytys
Huh, onpa mennyt aikaa taas kun on viimeksi kirjoitettu. Kamalasti on sattunut ja tapahtunut kaikkea, meillä on ollut paljon vieraita (Sami ja Riitta & Jori oli täällä samaan aikaan, nyt kylässä Nata & Ulises) ja välissä kävin Suomessa työmatkalla (ja vappua viettämässä) niin ei ole ehtinyt kirjoittaa.
Tulin Suomesta viime torstaina ja melkein samoilla tulilla sitten mentiin Natan ja Ulin kanssa viikonlopuksi Lijiangiin. Lijiang on meiltä vajaa tunnin lentomatka, pieni kaupunki Yunnanin provinssissa joka on tunnettu vanhasta kaupungistaan ja ympäröivästä luonnostaan. Siellä majoituttiin sievään majataloon (about 20eur/yö joka oli ihan luksusta, pieni kaunis paikka, siistit huoneet jne) ja hämmästeltiin vanhankaupungin mukulakivikatuja. Aivan ihastuttava paikka, aamulla kun herättiin ja tavallisen liikenteen melun sijaan kuului linnunlaulua niin ajattelin ensi kertaa Kiinasta että täältä voisin ostaa kesämökin. Se jotenkin kolahti se paikka. Varmaan se hiljaisuus ja luonnonläheisyys. Lauantai-päivänä tehtiin päivämatka Tiger Leaping Gorgelle (hassua että Suomen tvssä pyörii Erik Palinin matkasarja Himalajalta jossa se oli samaan aikaan (launtain jaksossa siis) samassa paikassa (ei nähty sitä siellä :-)). Me ei otettu mitään järjestettyä retkeä, nyt ollaan niin itsevarmoja että tulee aina mentyä vaan bussilla ja katottua periltä. Kiinalaisittain vain kova usko että "this is going to be wonderful!". Nata hämmästeli mun uutta henkistä tilaa (mä ollut aina kova suunnittelemaan kaikkea), mutta täällä tulee mentyä vähän silleen että "ei se nyt niin justiinsa jossei ihan tiedä minne päätyy, kyllä siellä on kuitenkin ihan yhtä hyvä kun jossain muuallakin...".
Bussi pääsi perille ja siellä oli majatalo (Jane's Guest House), jonka omistaja järkkäsi meille kuskin eteenpäin (se hiekkatie siitä eteenpäin oli aivan hirveässä kunnossa, ei ihme että autosta oli kaikki jouset menneet) ja neuvoi kävelyreitin, sanoi että kuski hakee teidät sitten ja tuo tänne syömään ja hän lähettää sitten jonkun mummonsa viemään meidät takas Lijiangiin hotelliin. Kuski joka vei meidät syvemmälle rotkolle oli vimpan päälle laittautunut nuori nainen, silkkimekossa ja korkokengissä hyppäsi auton rattiin ja veti sellaista rallia että ei tosikaan...
Siellä se kävelyreitti oli aika hard-core trekking, meinasi jossain vaiheessa usko loppua (meidän perässä käveli kiinalaisia kantotuoliäijiä jotka oli ihan varma että me pyörrytään jossain vaiheessa ja he pääsee hommiin), me käveltiin noin neljä tuntia alas rotkoon ja takas ylös, aurinko paahtoi (hattu tietysti hotellilla ja olkapäät palaneet jo edellisen päivän kävelylenkistä joka sekin meni trekkaamiseksi kun Petteri ehdotti että "käydään vähän kattomassa tota vuorta"), ja joskus polku oli aidosti pelottava, mutta maisemat olivat kyllä kävelyn arvoiset. Ylösmenopolku oli onneksi loivempi, ja siellä oltiin aivan nelistään, muutaman vuohipaimenen ohi käveltiin ja paikallisen maatalon (se oli ihan kun joku pieneläinpuisto kun oli kaikki mahdolliset kotieläimet meitä tervehtimässä).
Kävelyn jälkeen ei ehditty edes määränpäässä palkinto-oluita nauttia, korkokenkärallikuski odotti jo ja hurautti meidät Jane's Guest Houselle. Siellä mummo oli menossa jo Lijiangiin mutta päätti kuitenkin että syökäähän ensin täällä... ja me syötiin, tiibetiläisiä erikoisuuksia, jakkia, porsasta jne... Yöllä sitten tiedettiin syöneemme, mä oksensin joskus yhden aikaan ekan kerran ja mietin kuumeisesti mitäköhän tämä on (onko auringonpistos, altitude sicknessiä (Lijiang on yli 2500m korkeudessa, siellä oli tarkoitus totutella kun su piti mennä Jade Dragon Snow Mountainille (yli 5km korkeuteen)) vai mitä), kunnes Nata kolkutti oveen että kuuli kun mä oksensin ja niin hänkin, ilmeisesti Janen possu ei ollut ihan tuoreinta....
Jäi sitten Snow vuori näkemättä, me maattiin Natan kanssa vika päivä paikoillamme (meidän hotelliin ei voinut jäädä enää check-outin jälkeen joten maattiin pihalla ensin pari tuntia ja lopulta vuokrattiin huone ihan kivasta Youth Hostelista sadan metrin päästä), kun pojat kierteli kaupungilla ja hiljasta on ollut ruokapuolella (vähemmän hiljasta vessassa) nyt alkuviikko (eilen käytiin sitten räjäyttämässä pankki tuolla Shangri-lan buffetissa, söin koko viikon edestä...). Joten Lijiang + Tiger Leaping Gorge, suosittelen, Jane's guest housen pöperöt, en suosittele!
Tulin Suomesta viime torstaina ja melkein samoilla tulilla sitten mentiin Natan ja Ulin kanssa viikonlopuksi Lijiangiin. Lijiang on meiltä vajaa tunnin lentomatka, pieni kaupunki Yunnanin provinssissa joka on tunnettu vanhasta kaupungistaan ja ympäröivästä luonnostaan. Siellä majoituttiin sievään majataloon (about 20eur/yö joka oli ihan luksusta, pieni kaunis paikka, siistit huoneet jne) ja hämmästeltiin vanhankaupungin mukulakivikatuja. Aivan ihastuttava paikka, aamulla kun herättiin ja tavallisen liikenteen melun sijaan kuului linnunlaulua niin ajattelin ensi kertaa Kiinasta että täältä voisin ostaa kesämökin. Se jotenkin kolahti se paikka. Varmaan se hiljaisuus ja luonnonläheisyys. Lauantai-päivänä tehtiin päivämatka Tiger Leaping Gorgelle (hassua että Suomen tvssä pyörii Erik Palinin matkasarja Himalajalta jossa se oli samaan aikaan (launtain jaksossa siis) samassa paikassa (ei nähty sitä siellä :-)). Me ei otettu mitään järjestettyä retkeä, nyt ollaan niin itsevarmoja että tulee aina mentyä vaan bussilla ja katottua periltä. Kiinalaisittain vain kova usko että "this is going to be wonderful!". Nata hämmästeli mun uutta henkistä tilaa (mä ollut aina kova suunnittelemaan kaikkea), mutta täällä tulee mentyä vähän silleen että "ei se nyt niin justiinsa jossei ihan tiedä minne päätyy, kyllä siellä on kuitenkin ihan yhtä hyvä kun jossain muuallakin...".
Bussi pääsi perille ja siellä oli majatalo (Jane's Guest House), jonka omistaja järkkäsi meille kuskin eteenpäin (se hiekkatie siitä eteenpäin oli aivan hirveässä kunnossa, ei ihme että autosta oli kaikki jouset menneet) ja neuvoi kävelyreitin, sanoi että kuski hakee teidät sitten ja tuo tänne syömään ja hän lähettää sitten jonkun mummonsa viemään meidät takas Lijiangiin hotelliin. Kuski joka vei meidät syvemmälle rotkolle oli vimpan päälle laittautunut nuori nainen, silkkimekossa ja korkokengissä hyppäsi auton rattiin ja veti sellaista rallia että ei tosikaan...
Siellä se kävelyreitti oli aika hard-core trekking, meinasi jossain vaiheessa usko loppua (meidän perässä käveli kiinalaisia kantotuoliäijiä jotka oli ihan varma että me pyörrytään jossain vaiheessa ja he pääsee hommiin), me käveltiin noin neljä tuntia alas rotkoon ja takas ylös, aurinko paahtoi (hattu tietysti hotellilla ja olkapäät palaneet jo edellisen päivän kävelylenkistä joka sekin meni trekkaamiseksi kun Petteri ehdotti että "käydään vähän kattomassa tota vuorta"), ja joskus polku oli aidosti pelottava, mutta maisemat olivat kyllä kävelyn arvoiset. Ylösmenopolku oli onneksi loivempi, ja siellä oltiin aivan nelistään, muutaman vuohipaimenen ohi käveltiin ja paikallisen maatalon (se oli ihan kun joku pieneläinpuisto kun oli kaikki mahdolliset kotieläimet meitä tervehtimässä).
Kävelyn jälkeen ei ehditty edes määränpäässä palkinto-oluita nauttia, korkokenkärallikuski odotti jo ja hurautti meidät Jane's Guest Houselle. Siellä mummo oli menossa jo Lijiangiin mutta päätti kuitenkin että syökäähän ensin täällä... ja me syötiin, tiibetiläisiä erikoisuuksia, jakkia, porsasta jne... Yöllä sitten tiedettiin syöneemme, mä oksensin joskus yhden aikaan ekan kerran ja mietin kuumeisesti mitäköhän tämä on (onko auringonpistos, altitude sicknessiä (Lijiang on yli 2500m korkeudessa, siellä oli tarkoitus totutella kun su piti mennä Jade Dragon Snow Mountainille (yli 5km korkeuteen)) vai mitä), kunnes Nata kolkutti oveen että kuuli kun mä oksensin ja niin hänkin, ilmeisesti Janen possu ei ollut ihan tuoreinta....
Jäi sitten Snow vuori näkemättä, me maattiin Natan kanssa vika päivä paikoillamme (meidän hotelliin ei voinut jäädä enää check-outin jälkeen joten maattiin pihalla ensin pari tuntia ja lopulta vuokrattiin huone ihan kivasta Youth Hostelista sadan metrin päästä), kun pojat kierteli kaupungilla ja hiljasta on ollut ruokapuolella (vähemmän hiljasta vessassa) nyt alkuviikko (eilen käytiin sitten räjäyttämässä pankki tuolla Shangri-lan buffetissa, söin koko viikon edestä...). Joten Lijiang + Tiger Leaping Gorge, suosittelen, Jane's guest housen pöperöt, en suosittele!
torstai 26. maaliskuuta 2009
Matkaoppaana Kiinassa
Tänään pakkasin lentokoneeseen ensimmäiset vieraamme, mun äidin ja Helvi-tädin. Tulivat tänne pari viikkoa sitten, ja varmasti mielessään kuvittelivat että tämä olisi tietynlainen paikka, ja uskoisin että lähtiessä pää oli pyörällä ja monet ennakkoluulot murentuneet...
Oli hienoa olla täällä asiantuntija, me huomattiin että meidän kiinankielellä pärjää jo ihan hyvin (vaikka ehkäpä vieraamme välillä tuskastuivatkin meidän kielitaidottomuuteen, mutta kun itse muistaa kuinka vaikeaa täällä oli alussa, niin huomaa että meidän kielitaito on kyllä kehittynyt huimasti. ja ihan muutama sanakin kiinaa riittää helpottamaan kommunikoitua) ja osataan liikkua täällä meidän kaupungissa oikein hyvin!
Käytiin kiertämässä erilaisia ostospaikkoja, markkinoita, kauppakeskuksia, tavarataloja, pikkukatujen pikkukauppoja ja turistikojuja, nähtiin temppeleitä, puistoja, pandoja, paljon kukkia (täällä on juuri paras kevätkukinta käynnissä, persikkapuut, kirsikkapuut ja magnoliat kukkii) ja tottakai erilaisia ravintoloita. Kuten jo aiemmin todettu, tämä kiinalainen ruokakulttuuri ei ihan muistuta Kilon kiinalaisen ruokalistaa, ja on pikkasen konstikasta, mutta reippaasti söivät kaikenlaista ja molemmat opettelivat puikkojen käyttöäkin. Kyllä me käytiin myös länsimaisissa ravintoloissa välillä.
Matkan kohokohta äidille ja tädille oli varmasti viikonlopun Xianin matka. Kaikki kunnia itselle (kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse), me oltiin järjestetty kaikki kun paraskin matkatoimisto), lennot oli varattu, hotelli samoin (tosi hyvä huoneistohotelli täydellisellä paikalla vanhassa keskustassa), ja joka päivälle oli aamupäiväksi nähtävyyksiä, hieman shoppailua, sitten hetki lepoa, ruokailut jne. Nähtiin muslimikortteli, moskeija, rumpu-ja kellotornit, vanha muuri, pagodat, ja tietysti terrakottahevoset ja sotilaat!!!
Ne oli kyllä hienot ja vaikuttavat ja niitä oli paljon. Sinne kannattaa mennä heti aamulla, koska nähtävää on paljon ja turisteja tuodaan koko ajan lisää busseittain ja iltapäivällä ruuhkaa on jo enemmän. Kolme päivää oli ihan tarpeeksi Xianin näkemiseen, kaksikin päivää ehkä olisi riittänyt mutta sitten ei olisi pidetty ruokalepoa.
Nyt toisella viikolla vieraamme olivat jo sen verran itsenäisiä että uskaltautuivat taksikirjan avustuksella kaupungille keskenään. Ei tämä siis niin pelottava paikka ole!
Äiti voisit laittaa omat kommentit kommentiksi tähän niin saatte ihan ensikäden kokemusta? :-)
Oli hienoa olla täällä asiantuntija, me huomattiin että meidän kiinankielellä pärjää jo ihan hyvin (vaikka ehkäpä vieraamme välillä tuskastuivatkin meidän kielitaidottomuuteen, mutta kun itse muistaa kuinka vaikeaa täällä oli alussa, niin huomaa että meidän kielitaito on kyllä kehittynyt huimasti. ja ihan muutama sanakin kiinaa riittää helpottamaan kommunikoitua) ja osataan liikkua täällä meidän kaupungissa oikein hyvin!
Käytiin kiertämässä erilaisia ostospaikkoja, markkinoita, kauppakeskuksia, tavarataloja, pikkukatujen pikkukauppoja ja turistikojuja, nähtiin temppeleitä, puistoja, pandoja, paljon kukkia (täällä on juuri paras kevätkukinta käynnissä, persikkapuut, kirsikkapuut ja magnoliat kukkii) ja tottakai erilaisia ravintoloita. Kuten jo aiemmin todettu, tämä kiinalainen ruokakulttuuri ei ihan muistuta Kilon kiinalaisen ruokalistaa, ja on pikkasen konstikasta, mutta reippaasti söivät kaikenlaista ja molemmat opettelivat puikkojen käyttöäkin. Kyllä me käytiin myös länsimaisissa ravintoloissa välillä.
Matkan kohokohta äidille ja tädille oli varmasti viikonlopun Xianin matka. Kaikki kunnia itselle (kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse), me oltiin järjestetty kaikki kun paraskin matkatoimisto), lennot oli varattu, hotelli samoin (tosi hyvä huoneistohotelli täydellisellä paikalla vanhassa keskustassa), ja joka päivälle oli aamupäiväksi nähtävyyksiä, hieman shoppailua, sitten hetki lepoa, ruokailut jne. Nähtiin muslimikortteli, moskeija, rumpu-ja kellotornit, vanha muuri, pagodat, ja tietysti terrakottahevoset ja sotilaat!!!
Ne oli kyllä hienot ja vaikuttavat ja niitä oli paljon. Sinne kannattaa mennä heti aamulla, koska nähtävää on paljon ja turisteja tuodaan koko ajan lisää busseittain ja iltapäivällä ruuhkaa on jo enemmän. Kolme päivää oli ihan tarpeeksi Xianin näkemiseen, kaksikin päivää ehkä olisi riittänyt mutta sitten ei olisi pidetty ruokalepoa.
Nyt toisella viikolla vieraamme olivat jo sen verran itsenäisiä että uskaltautuivat taksikirjan avustuksella kaupungille keskenään. Ei tämä siis niin pelottava paikka ole!
Äiti voisit laittaa omat kommentit kommentiksi tähän niin saatte ihan ensikäden kokemusta? :-)
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Talvi meni, kevät tuli
Talvi muuttui Chengdussa kevääksi käytännössä yhdessä yössä.
Maaliskuun puoleen väliin asti lämpötilat pysyttelivät 10 asteen tuntumassa kovin tiukasti (ja kymmenen astetta tuntuu tässä kosteudessa tosi kylmältä!). Sitten, viikonlopun aikana tuuli kääntyi ja lämpötilat nousivat yli kahteenkymmeneen.
Nyt on pari viikkoa ilmat pöyrineet 20-25 asteen välillä ja sellaisena ne varmaan pysyvätkin kunnes tulee kesä, ainakin toivottavasti...
Muita raportteja seuraa kohta perässä!
Maaliskuun puoleen väliin asti lämpötilat pysyttelivät 10 asteen tuntumassa kovin tiukasti (ja kymmenen astetta tuntuu tässä kosteudessa tosi kylmältä!). Sitten, viikonlopun aikana tuuli kääntyi ja lämpötilat nousivat yli kahteenkymmeneen.
Nyt on pari viikkoa ilmat pöyrineet 20-25 asteen välillä ja sellaisena ne varmaan pysyvätkin kunnes tulee kesä, ainakin toivottavasti...
Muita raportteja seuraa kohta perässä!
torstai 5. maaliskuuta 2009
Asioita joista pidän Kiinassa osa 1 - Chinglish
Täältä pitää etsimällä etsiä oikein kirjoitettu englannin kielen kyltti. Englannin kieltä käytetään paljon, mutta pääasiassa hyvin erikoisesti. Hyvä puoli asiassa on se että arkipäivän huumoria riittää.
Tämä kyltti löytyy siis Chengdun lentokentän WC:stä.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Pyjamabanaanit
Toissa viikonloppu ja viime viikonloppu on mennyt aika laiskasti kotosalla. Toissa viikonloppuna oli suomalais-ruotsalaiset laskiaispullakaakaot meidän taloyhtiön grillipaikalla, vaikka lunta ei siis ollut missään (itseasiassa oli mukavan keväinen ja lämmin päivä). Me oltiin varattu se grillipaikka kahdesta eteenpäin, siellä oli paljon kiinalaisia silloin nauttimassa keväisestä päivästä ja siitä siirtyivät hienovaraisesti pois, kun suomalaiset levittäytyivät siihen.
Ohi käveli pari meidän taloyhtiön kiinalaista asukasta, joilla oli hienot ulkoilupyjamat. Täällä on kuulemma tosi hienoa jos voi koko päivän oleskella pyjamissa, se on sen merkki että on vauras eikä tarvii käydä töissä. Täällä on erikseen sellaisia topattuja lämpöpyjamia (joita kyllä valitettavasti tarvii myös sisällä), mutta myös sellaisia jossa on povitaskut lompakolle jne. jotta todella voi lähteä kaupungille ilman muuta varustusta kun pyjamat.
Shanghaissa tämä villitys meni niin pitkälle että kaupunki päätti kieltää sen. Täällä maalla saa onneksi vielä tallustaa missä vaatteissa mielii, eli kaikki pyjamabanaanit, tänne vaan...
http://www.chinatravel.net/forum/Shanghai-Why-do-people-in-Shanghai-wear-their-pajamas-outdoors-WHY/1082.html
http://www.neatorama.com/2008/05/24/pajamas-as-outdoor-wear-in-shanghai/
Huomenna luvassa biletystä Janin ja Sinin luona (suomalaispariskunta joka kotioutui tänne Pekingistä). Luvattiin tehdä sinne meidän maailmankuulua pestolasagnea, pitää vaan aamulla keksiä jostain lasagnevuoka. Mä ostaan varmaan sellaisia kertakäyttö...
Ohi käveli pari meidän taloyhtiön kiinalaista asukasta, joilla oli hienot ulkoilupyjamat. Täällä on kuulemma tosi hienoa jos voi koko päivän oleskella pyjamissa, se on sen merkki että on vauras eikä tarvii käydä töissä. Täällä on erikseen sellaisia topattuja lämpöpyjamia (joita kyllä valitettavasti tarvii myös sisällä), mutta myös sellaisia jossa on povitaskut lompakolle jne. jotta todella voi lähteä kaupungille ilman muuta varustusta kun pyjamat.
Shanghaissa tämä villitys meni niin pitkälle että kaupunki päätti kieltää sen. Täällä maalla saa onneksi vielä tallustaa missä vaatteissa mielii, eli kaikki pyjamabanaanit, tänne vaan...
http://www.chinatravel.net/forum/Shanghai-Why-do-people-in-Shanghai-wear-their-pajamas-outdoors-WHY/1082.html
http://www.neatorama.com/2008/05/24/pajamas-as-outdoor-wear-in-shanghai/
Huomenna luvassa biletystä Janin ja Sinin luona (suomalaispariskunta joka kotioutui tänne Pekingistä). Luvattiin tehdä sinne meidän maailmankuulua pestolasagnea, pitää vaan aamulla keksiä jostain lasagnevuoka. Mä ostaan varmaan sellaisia kertakäyttö...
torstai 19. helmikuuta 2009
Jaa tällaistakö täällä Kiinassa taas olikin?
Nyt ton loman jälkeen tänne asettuassa tajusin että oikeastaan en oo ollut kiinassa sitten joulukuun puolenvälin jälkeen. Kyllähän mä kävin sen Suomen matkan ja ton AUS-NZ reissun välissä kertaalleen täällä, mut se oli vaan vko joka sekin oli sangen työntäyteinen.
Työntäyteinen on kyllä ollut tämäkin (jostain syystä työt ei yhtään katoa kun on ollut lomalla), varsinkin kun Petteri on ollut Ruotsissa, ja silloin kun se ei ole täällä, mun on kauhean helppo unohtua tietokoneelle. No joo, ei pelkästään töihin, kyllä facebookiinkin unohtuu helposti... Onneksi täällä sosiaalinen elämä tulee kirjaimellisesti hakemaan kotoa, eilisilta notkuttiin tyttöjen kanssa sulkemisaikaan asti jätskibaarissa, täällä on veistoksellisen kauniita jätskiannoksia. Kaikkia muuta voin suositella mutta se vihreä tee -jäätelö on ihan kamalaa. Tiedoksi vaan kaikille, ettei kaikkien tarvii kärsiä samaa... Paluumatkalla koneessa ahdisti kiinalaisten metelöinti, ja tungeksiminen ja se että niitä on vaan liikaa, mutta nyt taas tuntuu että tää kaupunki on oikeastaan aika mukava. Tänäänkin kun kävin kaupassa, olin jo henkisesti varautunut siihen että mitään ei löydy (mä olin tehnyt 5 erilaista ruokavaihtoehtoa, että jos johonkin niistä löytyisi ainekset), että olin oikein yllättynyt kun kaikenlaista olikin hyllyssä. Ja jos se on hyllyssä niin sehän otetaan mukaan. Mä olin taksilla keskustan Isetanissa kaupassa, ja pakkasin kaupasta mukaan kaksi isoa kassillista erilaisia säilykkeitä (jostain syystä meidän lähikaupoista ei saa säilykkeitä, ja säilykkeet jotka Suomessa on ihan kakkosluokan ruokaa on täällä ihmeellisiä aarteita. Että kaupasta saikin tomaattimurskaa! no pitäähän sitä sitten tuoda kotiin ainakin kolme purkkia!!) ja kassalla vasta aloin ihmettelemään että millä mä ne maksan. harvinaisuutensa lisäksi ne on myös kalliita, joku pestopurkki (joka oli ihan uutuus, sitä ei oo aiemmin saanut) maksaa viisi euroa!! tai siis 50 rempulaa!!! joka on sama hinta kun kahden hengen ruuat ravintolassa (ja vielä semihienossa ravintolassa, ei meidän takapihan nuudeleriassa).
Siinä vaiheessa ei vielä tullut mieleen että kuinka mä saan ne kaikki purkit yksin kotiin, varsinkin kun sieltä keskustasta joutuu aina harrastamaan tiettyä taksinsaantitaktiikka (eli juostaan ees taas taksien perässä ja toivotaan et ehditään ovesta ennenkun toinen juoksija...).
Tätä katsoo nyt vähän eri näkökulmasta kun meille on tulossa iso joukko vieraita tässä kevään mittaan (Petterin mainoskampanja puri) niin miettii miltä tämä mahtaa näyttää heidän silmissään. TV-torni on kuulemma rempattu, sitä pitäs päästä katsomaan. Äitille oon listannut ostoslistaan kaikenlaisia asioita joita täältä on vaikeampi löytää, ja tuliaisista innostuneena äiti on tuomassa kaikkea muutakin. Täytyy siis vaan muistuttaa että tämä on Kiina kaikkien teidän euroopassa myytävien tavaroiden syntymäkoti, eli tänne ei kannata juuri mitään tuoda, ellei erikseen tunnu siltä että ko. tavaralla olisi ikävä kotiin :-)
Työntäyteinen on kyllä ollut tämäkin (jostain syystä työt ei yhtään katoa kun on ollut lomalla), varsinkin kun Petteri on ollut Ruotsissa, ja silloin kun se ei ole täällä, mun on kauhean helppo unohtua tietokoneelle. No joo, ei pelkästään töihin, kyllä facebookiinkin unohtuu helposti... Onneksi täällä sosiaalinen elämä tulee kirjaimellisesti hakemaan kotoa, eilisilta notkuttiin tyttöjen kanssa sulkemisaikaan asti jätskibaarissa, täällä on veistoksellisen kauniita jätskiannoksia. Kaikkia muuta voin suositella mutta se vihreä tee -jäätelö on ihan kamalaa. Tiedoksi vaan kaikille, ettei kaikkien tarvii kärsiä samaa... Paluumatkalla koneessa ahdisti kiinalaisten metelöinti, ja tungeksiminen ja se että niitä on vaan liikaa, mutta nyt taas tuntuu että tää kaupunki on oikeastaan aika mukava. Tänäänkin kun kävin kaupassa, olin jo henkisesti varautunut siihen että mitään ei löydy (mä olin tehnyt 5 erilaista ruokavaihtoehtoa, että jos johonkin niistä löytyisi ainekset), että olin oikein yllättynyt kun kaikenlaista olikin hyllyssä. Ja jos se on hyllyssä niin sehän otetaan mukaan. Mä olin taksilla keskustan Isetanissa kaupassa, ja pakkasin kaupasta mukaan kaksi isoa kassillista erilaisia säilykkeitä (jostain syystä meidän lähikaupoista ei saa säilykkeitä, ja säilykkeet jotka Suomessa on ihan kakkosluokan ruokaa on täällä ihmeellisiä aarteita. Että kaupasta saikin tomaattimurskaa! no pitäähän sitä sitten tuoda kotiin ainakin kolme purkkia!!) ja kassalla vasta aloin ihmettelemään että millä mä ne maksan. harvinaisuutensa lisäksi ne on myös kalliita, joku pestopurkki (joka oli ihan uutuus, sitä ei oo aiemmin saanut) maksaa viisi euroa!! tai siis 50 rempulaa!!! joka on sama hinta kun kahden hengen ruuat ravintolassa (ja vielä semihienossa ravintolassa, ei meidän takapihan nuudeleriassa).
Siinä vaiheessa ei vielä tullut mieleen että kuinka mä saan ne kaikki purkit yksin kotiin, varsinkin kun sieltä keskustasta joutuu aina harrastamaan tiettyä taksinsaantitaktiikka (eli juostaan ees taas taksien perässä ja toivotaan et ehditään ovesta ennenkun toinen juoksija...).
Tätä katsoo nyt vähän eri näkökulmasta kun meille on tulossa iso joukko vieraita tässä kevään mittaan (Petterin mainoskampanja puri) niin miettii miltä tämä mahtaa näyttää heidän silmissään. TV-torni on kuulemma rempattu, sitä pitäs päästä katsomaan. Äitille oon listannut ostoslistaan kaikenlaisia asioita joita täältä on vaikeampi löytää, ja tuliaisista innostuneena äiti on tuomassa kaikkea muutakin. Täytyy siis vaan muistuttaa että tämä on Kiina kaikkien teidän euroopassa myytävien tavaroiden syntymäkoti, eli tänne ei kannata juuri mitään tuoda, ellei erikseen tunnu siltä että ko. tavaralla olisi ikävä kotiin :-)
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Australia - keliaakikon paratiisi
Tämä on yllättävä otsikko, mutta näin vain on. Australiassa keliakia ja gluteeniton ruokavalio on yllättävän tunnettu; useissa ruokalistoissa oli erikseen mainittu gluteettimat annokset - paljon useammin kuin esimerkiksi laktoosittomat.
Aamupalalla sai yllättävän usein gluteenitonta leipää, kuten myös ruokakaupoista. Jostain syystä keliakia on kovin tunnettu Australiassa, melkein paremmin kuin Suomessa.
Ihmeellistä mutta hienoa, jos jollain on hyvä selitys miksi näin olisi, niin kommentteja otetaan vastaan.
Aamupalalla sai yllättävän usein gluteenitonta leipää, kuten myös ruokakaupoista. Jostain syystä keliakia on kovin tunnettu Australiassa, melkein paremmin kuin Suomessa.
Ihmeellistä mutta hienoa, jos jollain on hyvä selitys miksi näin olisi, niin kommentteja otetaan vastaan.
tiistai 17. helmikuuta 2009
Home again (at least I am...)
The rest of the holiday went great, we saw so many things we felt like rockstars who can't remember where they were yesterday. We had a day with two glacier walks, one day trip to see the Paradise (actually place called Paradise!) and then almost bought a horse trekking business from Lake Tekapo...
We also found our first customers for our new business from a day trip to see LOTR sights. We went with a guy who had been extra in the movie (who there wouldn't have been?) and there was two other Finns there. Statistically surprising, but a pleasent surprise anyway. The moment they stepped in the car, we guessed that they didn't live in Finland currently, they were so untypically eager to speak with us and share experiences. Normally if Finns meet somewhere outside Finland they say hi and continue to their own directions. They lived in Australia at the moment, and so we made new friends, Antti and Daniela, and traveled the rest of the week week with them. Great to share experiences with like-minded travellers!
We spent the Saturday in Melbourne again, and then continued the loooong travel home. After which Petteri slept 6 hours and jumped to plane to Sweden...
BTW, I won the horsey game 22-19 (who sees a horse first from car and shouts it, gets a point. No other points are given during the leg, and no mercy shown).
Themes of this trip were clearly good food, good wine, and good company. Add the amazing backdrop of mountains, lakes, seashore and wildlife, who could ask for more!
We also found our first customers for our new business from a day trip to see LOTR sights. We went with a guy who had been extra in the movie (who there wouldn't have been?) and there was two other Finns there. Statistically surprising, but a pleasent surprise anyway. The moment they stepped in the car, we guessed that they didn't live in Finland currently, they were so untypically eager to speak with us and share experiences. Normally if Finns meet somewhere outside Finland they say hi and continue to their own directions. They lived in Australia at the moment, and so we made new friends, Antti and Daniela, and traveled the rest of the week week with them. Great to share experiences with like-minded travellers!
We spent the Saturday in Melbourne again, and then continued the loooong travel home. After which Petteri slept 6 hours and jumped to plane to Sweden...
BTW, I won the horsey game 22-19 (who sees a horse first from car and shouts it, gets a point. No other points are given during the leg, and no mercy shown).
Themes of this trip were clearly good food, good wine, and good company. Add the amazing backdrop of mountains, lakes, seashore and wildlife, who could ask for more!
maanantai 9. helmikuuta 2009
Wines in Australia, wines in New Zealand
The last two days of the Victoria round trip we spent in Yarra Valley, we found an interesting hotel outside Healesville (Healesville Sanctuary Resort), which was creepily quiet (except for the silent bartender and twins living two rooms from us)… There was also a maze close by so we really had a Shining resemblance there… All work and no play makes Jack a dull boy...
Also on walking distance there was the Healesville Animal Sanctuary which was really fascinating place with Australian native animals. The main reason for going to Yarra Valley was the wines, we went around the wineries tasting and comparing wines. Already then there was some bushfires in the Victoria (we had seen some in Bright when riding) and the situation got worse all the time. We left to New Zealand on Friday, and from here we have followed the news about the bushfires from the news and it has been awful to follow the fires follow more or less the same roads we took…
But for those who care, we got to New Zealand safely and are enjoying the comfortable weather here, feels like Finnish summer (+25 and rain showers). The scenery is more rugged and impressive than what we saw in Australia, roads are smaller and more winding, and people drive slow… First we went to see the dolphins in Kaikoura (seems to be the must-do activity of that coast line), then tasted wines (again…) in Marlborough (there the Marlborough Sounds were so beautiful we decided we have to come back there someday…), then headed to the west coast, saw the Punakaiki rocks and now going to sleep in Franz Josef and planning to walk to the glaciers tomorrow. The nature here is really amazing, we are driving the winding roads and behind every corner there is completely different scenery waiting… Interestingly enough, it seems there is more tourists here than in Victoria (ok, the heat wave may have affected the tourist numbers there…), and the tourism is bit different (there are many backpacker places here and in Australia, most of the tourist things were directed to the families and the caravan/camping scene).
For us this feels like exponential holiday, like a holiday inside a holiday (isn’t it sad that for really relaxing we need to have a holiday from the holiday…) . Even though we have seen many things and are moving, the feeling is more relaxed (we know we are not going to see everything of NZ anyway on this trip, so we just look around with the open mind and curiosity, trying to identify places we would like to explore further…) . So let’s see how far we get on this trip. Somehow the place doesn’t seem so far away anymore, we've got here once so we can do it again!
Also on walking distance there was the Healesville Animal Sanctuary which was really fascinating place with Australian native animals. The main reason for going to Yarra Valley was the wines, we went around the wineries tasting and comparing wines. Already then there was some bushfires in the Victoria (we had seen some in Bright when riding) and the situation got worse all the time. We left to New Zealand on Friday, and from here we have followed the news about the bushfires from the news and it has been awful to follow the fires follow more or less the same roads we took…
But for those who care, we got to New Zealand safely and are enjoying the comfortable weather here, feels like Finnish summer (+25 and rain showers). The scenery is more rugged and impressive than what we saw in Australia, roads are smaller and more winding, and people drive slow… First we went to see the dolphins in Kaikoura (seems to be the must-do activity of that coast line), then tasted wines (again…) in Marlborough (there the Marlborough Sounds were so beautiful we decided we have to come back there someday…), then headed to the west coast, saw the Punakaiki rocks and now going to sleep in Franz Josef and planning to walk to the glaciers tomorrow. The nature here is really amazing, we are driving the winding roads and behind every corner there is completely different scenery waiting… Interestingly enough, it seems there is more tourists here than in Victoria (ok, the heat wave may have affected the tourist numbers there…), and the tourism is bit different (there are many backpacker places here and in Australia, most of the tourist things were directed to the families and the caravan/camping scene).
For us this feels like exponential holiday, like a holiday inside a holiday (isn’t it sad that for really relaxing we need to have a holiday from the holiday…) . Even though we have seen many things and are moving, the feeling is more relaxed (we know we are not going to see everything of NZ anyway on this trip, so we just look around with the open mind and curiosity, trying to identify places we would like to explore further…) . So let’s see how far we get on this trip. Somehow the place doesn’t seem so far away anymore, we've got here once so we can do it again!
tiistai 3. helmikuuta 2009
The Great Alpine Road
After the heat in the plain desert, we decided to head higher to the Alpine parts of Victoria. The summer high-season ended on Sunday when schools started here, and all the touristic villages here were more or less closed. That was perfect for us, the national parks were empty and there was tables available even in the best restaurants (anyone visiting this area, try the Simone’s restaurant in Bright, really good food and excellent service!). Bright is a bit bigger town with some year-round inhabitants as well, so we found a place to sleep there and drove around the area from there. The weather is getting bit cooler (only +38) so we managed to do bit of outdoor sports, went on a trail ride at sunrise and then walked the mountains in the evening.
The riding stable was specialized in “Australian horsemanship and bush rides” so there were people there on 5 day course on what to pack, how to work with horses and “survive” in the nature. We joined them for a ride (we didn’t need to pack anything) and that was definitely one the best trail rides we’ve been to. The horses were really responsive, we were encouraged to leave the group every now and then, take different paths, turn to open fields, use different gaits, to test that the horses were listening to us and not only following the other horses. We also saw a herd of kangaroos jumping around us . When the sun was up and it was getting hotter, we thanked for the experience and left the group to think what to pack to the bushes and headed to the swimming pool…
The riding stable was specialized in “Australian horsemanship and bush rides” so there were people there on 5 day course on what to pack, how to work with horses and “survive” in the nature. We joined them for a ride (we didn’t need to pack anything) and that was definitely one the best trail rides we’ve been to. The horses were really responsive, we were encouraged to leave the group every now and then, take different paths, turn to open fields, use different gaits, to test that the horses were listening to us and not only following the other horses. We also saw a herd of kangaroos jumping around us . When the sun was up and it was getting hotter, we thanked for the experience and left the group to think what to pack to the bushes and headed to the swimming pool…
lauantai 31. tammikuuta 2009
Hiding from the heatwave in Mildura
During the past few day, Victoria area is suffering from the hottest temperatures ever. Great. We remind ourselves: we came here for the sun and games. We get sun, but cannot enjoy the games too much, there's few things you can do when the temp hits +45. There would be nice trails for walking, horse riding etc. but not now...
We decided it's too hot to even drive in an air-conditioned car and extended the stay in Mildura to two nights. This is middle-size city (biggest of the area, suppose) which is living on farming irrigated land and food&wine tourism. We did not come here to see the farms but to enjoy their produce, and that we have done. Funny feeling, eating and tasting wines all day and not being able to move or even walk at all to spend any energy. We just hope the calories evaporate in the heat somehow?
Visiting the wineries by car is something difficult for Finnish people. Even though being somewhat selective on what wines to taste (and not taste all the 30 varieties the cellar doors offer for tasting) it doesn't feel like a good idea to visit more that 1-2 wineries per day. I know you can spit the wine out, but there's alcohol there, once it hits the mouth, spitting feels like a betraying our Finnish ancestry... The wineries that give just one sip of each wine are much better suited for me, I like someone else taking the responsibility... (Would hope that to happen with the food portions as well, we are good customers and eat up all that's offered to us, and the portions here are generous...)
The attitude towards drinking and driving here seems looser than in Finland, but that doesn't change our attitudes, so we try not to be drunk when sitting behind the wheel (especially since the wheel is on the wrong side of the car...). Driving on the wrong side of the road hasn't been too much of a problem otherwise, just using the windscreen cleaners instead of signalling when turning...
We decided it's too hot to even drive in an air-conditioned car and extended the stay in Mildura to two nights. This is middle-size city (biggest of the area, suppose) which is living on farming irrigated land and food&wine tourism. We did not come here to see the farms but to enjoy their produce, and that we have done. Funny feeling, eating and tasting wines all day and not being able to move or even walk at all to spend any energy. We just hope the calories evaporate in the heat somehow?
Visiting the wineries by car is something difficult for Finnish people. Even though being somewhat selective on what wines to taste (and not taste all the 30 varieties the cellar doors offer for tasting) it doesn't feel like a good idea to visit more that 1-2 wineries per day. I know you can spit the wine out, but there's alcohol there, once it hits the mouth, spitting feels like a betraying our Finnish ancestry... The wineries that give just one sip of each wine are much better suited for me, I like someone else taking the responsibility... (Would hope that to happen with the food portions as well, we are good customers and eat up all that's offered to us, and the portions here are generous...)
The attitude towards drinking and driving here seems looser than in Finland, but that doesn't change our attitudes, so we try not to be drunk when sitting behind the wheel (especially since the wheel is on the wrong side of the car...). Driving on the wrong side of the road hasn't been too much of a problem otherwise, just using the windscreen cleaners instead of signalling when turning...
torstai 29. tammikuuta 2009
China- Melbourne – Great Ocean Road -Grampians
(päätettiin kirjoittaa matkan tervehdykset englanniksi, kun menoamme seuraa kenties jotkut jotka eivät osaa suomea…)
We left China on Friday. And not a moment too early, I may add. During the whole week, all evenings were fireworks and bombs. Even though we received a notice from the housing company, that fireworks are allowed only after 23.1. (that date 24 hours, 27.-29.1. from 7am to 12 pm. And then on 9.2. 7am-12pm). It seems that the Chinese didn’t get such notice, or if they did, their version also listen the fines for getting caught firing them anyway, and the punishment just didn’t compare to the excitement… That’s the Chinese thinking, not black and white what is allowed and what is not. Apparently the local driving test questions do not ask whether it’s ok or not to drive through the red light, but how much is the fine for that…
There is a good availability of fireworks on sale too, on Thursday they put the fireworks-selling tents up literally on every street corner. Who wants to walk more than 50 meters to get fireworks? Or new fireworks after shooting up some in the previous corner?
Anyway, we fly via Shanghai to Melbourne which surprised us with the weather. It was cold, around 18 centigrade and we only had summer cloths with us… Otherwise the city seemed nice, like a great place to live in, lot of restaurants, bars, parks and enough shopping, but not too many people. We spent the day strolling around, eating in as many places we could (the restaurants were really good and food prepared with love) and shivering from cold.
Even though Melbourne was nice, we wanted to get on the road as quickly as possible on Sunday morning, to get to my friend’s Meri’s place the Great Ocean Road. The views on the road were spectacular, we stopped in Torquay to see the surfers’ paradise, and then continued to Meri’s home on Separation Creek (seemed like another surfers’ paradise for us). The night and the following few days were spent on intensive catching-up, getting to know the people in Separation Creek and Wye River (everybody knows everybody there, and there were only few possible hangout places (an excellent General Store/restaurant, pub restaurant (=Wye River Hotel, with excellent wine selection and great pub food), and the beach) so we got to meet the same people every day. We also spent there the Australia Day, with the traditional festivities, had the barbi and drinkies from the esky. The weather was getting warmer everyday and we managed to get to the waves (there were waves there every day, and some nights they were really loud up to Meri’s house, but if that’s the price you have to pay for amazing view on the sea, that’s not too bad…). The life there seemed different, people move to the place because they want to live there on that spot, and thoughts on what they could do there to make a living seemed secondary. It was difficult to leave the place, but there was a long road waiting ahead of us still.
On Wednesday, we drove from Separation Creek to Port Fairy, stopping on the must-see places on the Great Ocean Road (Port Campbell for lunch (the Waves restaurant had wonderful salads), Otway lighthouse, 12 apostles (which had all the Chinese that were not firing up in China…) and Tree Top walk ( great way to see the rain forest in Otway, even though with my fear of heights it felt bit wobbly).
Port Fairy old town was touristic, funny combination of old houses and wide streets (made it look like a façade city from Western movies… ) It had lot of upscale restaurants and boutique accommodation, a really picturesque river and island for walks, and now we got some heat as well…
During the day it was clearly over +40 and that made us rethink the routes for the next following days… But we cannot complain, we came here for the warmth, so just bring it on... Anyway the Finnish mind is built in a way that sunshine is always good weather, even though it would be too hot to do anything! On Thursday morning at 9.30, the temperature was already 36 with a strong hot wind from the north, we decided that instead of trying to drive up to Barossa Valley (500km) we decided to take an alternative route towards Mildura, through Grampians National Park and stop for 1 night in Halls Gap, in the middle of Grampians. Here we saw the first kangaroos (koalas were abundant on the eucalyptus forests near Meri’s place). Amazing, how close you can get the wildlife here! Also otherwise we were happy with our choice to choose this route there were some amazing nature in the National Park.
The internet availability has been poor so far (of course compared to Finland, but even to US and China), so getting these greetings published will not happen as often as we would wish…
We left China on Friday. And not a moment too early, I may add. During the whole week, all evenings were fireworks and bombs. Even though we received a notice from the housing company, that fireworks are allowed only after 23.1. (that date 24 hours, 27.-29.1. from 7am to 12 pm. And then on 9.2. 7am-12pm). It seems that the Chinese didn’t get such notice, or if they did, their version also listen the fines for getting caught firing them anyway, and the punishment just didn’t compare to the excitement… That’s the Chinese thinking, not black and white what is allowed and what is not. Apparently the local driving test questions do not ask whether it’s ok or not to drive through the red light, but how much is the fine for that…
There is a good availability of fireworks on sale too, on Thursday they put the fireworks-selling tents up literally on every street corner. Who wants to walk more than 50 meters to get fireworks? Or new fireworks after shooting up some in the previous corner?
Anyway, we fly via Shanghai to Melbourne which surprised us with the weather. It was cold, around 18 centigrade and we only had summer cloths with us… Otherwise the city seemed nice, like a great place to live in, lot of restaurants, bars, parks and enough shopping, but not too many people. We spent the day strolling around, eating in as many places we could (the restaurants were really good and food prepared with love) and shivering from cold.
Even though Melbourne was nice, we wanted to get on the road as quickly as possible on Sunday morning, to get to my friend’s Meri’s place the Great Ocean Road. The views on the road were spectacular, we stopped in Torquay to see the surfers’ paradise, and then continued to Meri’s home on Separation Creek (seemed like another surfers’ paradise for us). The night and the following few days were spent on intensive catching-up, getting to know the people in Separation Creek and Wye River (everybody knows everybody there, and there were only few possible hangout places (an excellent General Store/restaurant, pub restaurant (=Wye River Hotel, with excellent wine selection and great pub food), and the beach) so we got to meet the same people every day. We also spent there the Australia Day, with the traditional festivities, had the barbi and drinkies from the esky. The weather was getting warmer everyday and we managed to get to the waves (there were waves there every day, and some nights they were really loud up to Meri’s house, but if that’s the price you have to pay for amazing view on the sea, that’s not too bad…). The life there seemed different, people move to the place because they want to live there on that spot, and thoughts on what they could do there to make a living seemed secondary. It was difficult to leave the place, but there was a long road waiting ahead of us still.
On Wednesday, we drove from Separation Creek to Port Fairy, stopping on the must-see places on the Great Ocean Road (Port Campbell for lunch (the Waves restaurant had wonderful salads), Otway lighthouse, 12 apostles (which had all the Chinese that were not firing up in China…) and Tree Top walk ( great way to see the rain forest in Otway, even though with my fear of heights it felt bit wobbly).
Port Fairy old town was touristic, funny combination of old houses and wide streets (made it look like a façade city from Western movies… ) It had lot of upscale restaurants and boutique accommodation, a really picturesque river and island for walks, and now we got some heat as well…
During the day it was clearly over +40 and that made us rethink the routes for the next following days… But we cannot complain, we came here for the warmth, so just bring it on... Anyway the Finnish mind is built in a way that sunshine is always good weather, even though it would be too hot to do anything! On Thursday morning at 9.30, the temperature was already 36 with a strong hot wind from the north, we decided that instead of trying to drive up to Barossa Valley (500km) we decided to take an alternative route towards Mildura, through Grampians National Park and stop for 1 night in Halls Gap, in the middle of Grampians. Here we saw the first kangaroos (koalas were abundant on the eucalyptus forests near Meri’s place). Amazing, how close you can get the wildlife here! Also otherwise we were happy with our choice to choose this route there were some amazing nature in the National Park.
The internet availability has been poor so far (of course compared to Finland, but even to US and China), so getting these greetings published will not happen as often as we would wish…
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Nyt kaikki kylään!
Finnairin matkamessutarjoukset
Peking, Shanghai, Hong Kong 449 / hlö. Kiinasta saa sitten jatkolennon Chengduun ja takas n. 150 euroa / hlö.
Matkustusaika 18.1. - 5.4. Lisätiedot Finnairin tarjoussivuilta.
SAS:lla pääsee Helsingistä Pekingiin 575 euroa: Lisätiedot SAS:n sivuilta
Hop hop!
Peking, Shanghai, Hong Kong 449 / hlö. Kiinasta saa sitten jatkolennon Chengduun ja takas n. 150 euroa / hlö.
Matkustusaika 18.1. - 5.4. Lisätiedot Finnairin tarjoussivuilta.
SAS:lla pääsee Helsingistä Pekingiin 575 euroa: Lisätiedot SAS:n sivuilta
Hop hop!
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
lauantai 10. tammikuuta 2009
Kevättä ilmassa
Tänään oli ensimmäinen keväinen päivä, lämpötila oli 12 asteen pinnassa ja aurinko paistoi, tosin Chengdulaisen sumupilven takaa. Ilma tuoksui pitästä aikaa kasveilta, tunnelma oli muutenkin erinomaisen mukava kävellessäni kotiin keskustan kauppakatujen jokapäiväisestä vilskeestä.
Talvi Chengdussa on hyvin erilainen kuin Suomessa. Kun palasin kymmenen asteen pakkasista joululoman jälkeen Chengduun, ensimmäinen tunne oli että onpa ulkona mukavan lämmintä! Tammikuussakaan normaalina päivänä päivälämpötila ei laske viiden asteen alapuolelle, eikä lämpötila mene pakkaselle juuri koskaan. Lunta Chengdussa tulee kerran 30 vuodessa, ja se kerta oli viime vuonna.
Suurin osa kasveistä Chengdussa on ikivihreitä ja vain muutamat puut pudottavat lehtiään, joten suurempaa ulkonäöllistä eroa talvi ei Chnegdussa aiheuta. Ihmiset toki pukeutuvat paksuihin toppavaatteisiin, vaikka lämpötila pyöriikin 5-10 asteen välillä. Mutta siihen onkin toinen syy...
Vaikka ulkona on lämmintä, taloissa sisällä on kylmä. Sichuanilaiset talot rakennetaan omaamaan yksinkertaiset ikkunat, ei muutenkaan mitään eritsteitä seinissä tms., ja lämmityslaitteina pelkät ilmastointilaitteet. Meilläkin on kivat kaakelilattiat jotka olivat kaksi viikkoa asunnon ollessa kylminä varsin hyvin jäähtyneet. Nyt on Reinot tulleet tarpeeseen!
Pahinta on kuitenkin suihkussa käynti. Lämpimän veden saaminen kestää jonkin hetken kesälläkin, mutta talvella aika tuntuu uskomattoman pitkältä. Kylpyhuone on vielä kylmempi kuin loppuasunto, koska siellä ei ole mitään lämmitystä, se on ulkoseinää vasten, ja taaskin kaakelit lattiassa kylmyyttä välittämässä paljaisiin jalkoihin. Jos joku asia oli upeaa Suomessa niin ehottomasti se oli lattialämmityksellä varustetut kylpyhuoneet ja hanat joista tuli välittömästi lämmintä vettä! Muistakaa arvostaa näitä itsestäänselvyyksinä pitämiänne yksityiskohtia!
Noh, tätä tarvitsee kärsiä vielä pari viikkoa, jolloin alkaa kiinalainen uusi vuosi (kevätfestivaali niinkuin paikalliset sanovat), jolloin allekirjoittaneet karkaavat muutamiksi viikoiksi Australian suuntaan. Sillä pallonpuoliskolla on kesä joten lämpöä pitäisi riittää!
Talvi Chengdussa on hyvin erilainen kuin Suomessa. Kun palasin kymmenen asteen pakkasista joululoman jälkeen Chengduun, ensimmäinen tunne oli että onpa ulkona mukavan lämmintä! Tammikuussakaan normaalina päivänä päivälämpötila ei laske viiden asteen alapuolelle, eikä lämpötila mene pakkaselle juuri koskaan. Lunta Chengdussa tulee kerran 30 vuodessa, ja se kerta oli viime vuonna.
Suurin osa kasveistä Chengdussa on ikivihreitä ja vain muutamat puut pudottavat lehtiään, joten suurempaa ulkonäöllistä eroa talvi ei Chnegdussa aiheuta. Ihmiset toki pukeutuvat paksuihin toppavaatteisiin, vaikka lämpötila pyöriikin 5-10 asteen välillä. Mutta siihen onkin toinen syy...
Vaikka ulkona on lämmintä, taloissa sisällä on kylmä. Sichuanilaiset talot rakennetaan omaamaan yksinkertaiset ikkunat, ei muutenkaan mitään eritsteitä seinissä tms., ja lämmityslaitteina pelkät ilmastointilaitteet. Meilläkin on kivat kaakelilattiat jotka olivat kaksi viikkoa asunnon ollessa kylminä varsin hyvin jäähtyneet. Nyt on Reinot tulleet tarpeeseen!
Pahinta on kuitenkin suihkussa käynti. Lämpimän veden saaminen kestää jonkin hetken kesälläkin, mutta talvella aika tuntuu uskomattoman pitkältä. Kylpyhuone on vielä kylmempi kuin loppuasunto, koska siellä ei ole mitään lämmitystä, se on ulkoseinää vasten, ja taaskin kaakelit lattiassa kylmyyttä välittämässä paljaisiin jalkoihin. Jos joku asia oli upeaa Suomessa niin ehottomasti se oli lattialämmityksellä varustetut kylpyhuoneet ja hanat joista tuli välittömästi lämmintä vettä! Muistakaa arvostaa näitä itsestäänselvyyksinä pitämiänne yksityiskohtia!
Noh, tätä tarvitsee kärsiä vielä pari viikkoa, jolloin alkaa kiinalainen uusi vuosi (kevätfestivaali niinkuin paikalliset sanovat), jolloin allekirjoittaneet karkaavat muutamiksi viikoiksi Australian suuntaan. Sillä pallonpuoliskolla on kesä joten lämpöä pitäisi riittää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)