Viime viikonloppu oli taas Petterin työpaikan tiimipäivät. Ja minä mukaan, tottakai (no oli siellä muitakin perheenjäseniä, joten en ollut ihan ainoa kummajainen. sitäpaitsi melkein kaikki Petterin työkaverit jo osaa odottaa sitä että olen joka paikassa, ja vähän vaikuttaa jopa siltä että niistä se on ihan mukavaa. kummia nämä kiinalaiset...).
Meillä on täällä ympäristössä paljon kohteita jonne ollaan suunniteltu viikonloppumatkoja, mutta jotenkin nämä viikonloput tuntuu luisuvan käsistä. Siksikin oli tosi hienoa nyt päästä yhteen must-kohteeseen ja tämä oli kyllä sellainen että kuka meille ikinä tuleekaan kylään (vaikka pikkuhiljaa alkaa epäilyttää että kukaan ei koskaan tule...) niin tänne kannattaa lähteä viikonlopuksi!
Perjantai-iltana ajettiin linja-autolla Emeishanin kaupunkiin vuoren juurelle, ja siellä oltiin yötä kiinalaisessa kylpylässä. Japanin kylpylät oli hienostuneita ja hillityjä, ja aivan pikkuriikkisiä verrattuna tähän mestaan. Kylpyläosastoon astuttiin sisään ja siellä oli iso allas, paljon porealtaita, jäävesiallas, höyryhuoneita, kivimattoja (niissä oli mukava köllötellä lämpimien kivien päällä) ja vaikka mitä. Hetken siellä pyörittyämme ihmettelimme Olavin tyttöystävän Hannan kanssa että mihin ihmeeseen ne pojat onnistui livahtamaan kun ei niitä missään näy. Kävi ilmi että tämä kylpylähuone oli vasta alkua, ja pojat ihmettelivät samoin ulkopuolella jossa oli kellualtaita ja kuumavesialtaita monessa kerroksessa, altaasta kohoavia tanssilavoja, grillikojuja ja baaritiskejä. Uskomattoman iso mesta.
Perjantai-iltana ajettiin linja-autolla Emeishanin kaupunkiin vuoren juurelle, ja siellä oltiin yötä kiinalaisessa kylpylässä. Japanin kylpylät oli hienostuneita ja hillityjä, ja aivan pikkuriikkisiä verrattuna tähän mestaan. Kylpyläosastoon astuttiin sisään ja siellä oli iso allas, paljon porealtaita, jäävesiallas, höyryhuoneita, kivimattoja (niissä oli mukava köllötellä lämpimien kivien päällä) ja vaikka mitä. Hetken siellä pyörittyämme ihmettelimme Olavin tyttöystävän Hannan kanssa että mihin ihmeeseen ne pojat onnistui livahtamaan kun ei niitä missään näy. Kävi ilmi että tämä kylpylähuone oli vasta alkua, ja pojat ihmettelivät samoin ulkopuolella jossa oli kellualtaita ja kuumavesialtaita monessa kerroksessa, altaasta kohoavia tanssilavoja, grillikojuja ja baaritiskejä. Uskomattoman iso mesta.
Lauantaina ajettiin ylöspäin vuorelle ja kierrettiin temppeleitä. Mä en ihan jokaiseen jaksanut kiivetä (olin vähän kipeänä, ja koitin sitten välttää kävelyä niin paljon kun mahdollista. Petteriä "harmitti" kun piti mennä joka paikkaan hiihtohisseillä... Kaikki Petterin tiimiläiset tuli vuorotellen kyselemään että kuinka voin ja jaksanko nyt varmasti joka olisi ollut varmaan ihan söpöä ellei se olisi ärsyttänyt niin paljon :-)), mutta kun on niitä nähnyt kymmenen, toiset kymmenen on aika samannäköisiä. Siis arvostamme historiaa, ja eri uskontojen pyhiä paikkoja ja silleen, mutta... Matkaohjelmassa meille oli luvattu söpöjä apinoita, mutta ne oli ihan törkeitä ja kamalan aggressiviisia, pöllivät ihmisiltä kasseja ja hyökkäsivät porukassa päälle, lopulta piti ostaa bambukeppi jolla sitten osoteltiin niitä. Kun niiden silmien eteen laittoi kepin niin tajusivat vihjeen, ilmeisesti ovat saaneet selkäänsä kerran jos toisenkin. Ilmeisesti kiinalaiset ei tajua että jos niitä turistit ruokkii niin oppivat aika huonoille tavoille.
Illalla ajettiin kaapelivaunulla ihan vuoren huipulle ja mentiin ajoissa nukkumaan, jotta varmasti päästiin ylös auringonnousuksi. Emei-shanin (elikkäs Emei vuori) huipulla on iso kultainen buddhapatsas ja ns. Golden summit jonka auringonnousut ovat legendaarisia. Eikä suotta, valehtelematta parasta mitä ollaan Kiinassa tähän mennessä koettu. Paikka on korkealla ja alla näkyi pilvimeri, josta sitten nousi aurinko pilvien päälle. Kun aurinko nousi kansanjoukko (tottakai siellä oli muitakin, mehän ollaan Kiinassa) kansanjoukko hurrasi, enkä voinut olla ajattelematta että on se hienoa että maailmassa on paikka jossa jokainen auringonnousu on juhla! Tunnelma oli melkoinen ja maisemat aivan uskomattomat. Kunhan saadaan kuvia niin näette...
Kaikenkaikkiaan reissu oli kevyempi kuin edellisellä kerralla, ehkä me ollaan totuttu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti