Perjantaina koitti vihdoin se kauan odotettu päivä, kun meidän uimaranta ja ulkouima-allas avattiin. Virallinen avaijaispäivä piti olla 1.5., mutta ilmeisesti silloin oli vielä liian kylmä (vain parikymmentä astetta plussaa), sitten tuli maanjäristys, ja hieman hässäkkää, ja sitten taloyhtiö on tarkkaillut uima-allasta mahdollisten vikojen varalta, ja sitten aika vaan kului... Erityisesti suomalaiset lapsiperheet ovat olleet hieman kärttyisiä kun avaaminen on venynyt, taloyhtiö on saanut monta kiukkuista puhelinsoittoa, ja jopa uhkauksen ilmoittaa Singaporeen (taloyhtiön omistaa Singaporelainen rakennusyhtiö) ja vastaus on ollut, että kunhan vaan tulee kaunis päivä. Olimme jo miettineet onko "kaunis päivä Chengdussa" oksimoroni, jota ei koskaan nähdä! Meidän mielestämme täällä on ollut sangen kauniita päiviä, osa jopa ahdistavan kuumia, joten emme ymmärtäneet mistä kiikasti. Perjantaina mittari heilahti 35 asteeseen ja uima-altaaseen oli vaihdettu puhdas vesi ja portit avattiin innokkaille vesipedoille. Lapset siellä tuntuvat viihtyvän aivan erinomaisesti, mutta kyllä täytyy sanoa että aikuisenkin mieli lepäsi aurinkotuoleilla makoillessa ja välillä altaaseen pulahdellessa. Ihan lomatunnelma tuli, vaikka vkonloppua enempää meillä ei juuri nyt lomaa vielä olekaan.
Viikonloput ovat täällä entistä tärkeämpiä, viikot menee Petterillä aika pitkälle töissä, illalla ei juuri ehdi muuta kun syömään ja tv:tä vähän seurata. Mulla viikkorutiinia ei ole vielä oikein muodostunut, monesti olen aamulla käynyt "tyttöjen" kanssa (naapurissa asuu suomalaista expat-perhettä, joiden naispuoliset jäsenet ovat ottaneet minut siipiensä suojaan) jossain ostoksilla tai muuta puuhaamassa (lähinnä ostoksilla, se on todella hauskaa täällä, kun on varaa ostaakin kaikenlaista :-) ), ja sitten aloittanut työt vähän myöhemmin, joskus taas teen töitä aamusta siihen kun Petteri tulee, hädin tuskin lounasta mikrossa lämmittäen (mun akuutti ruokapula on helpottanut kun löysin kaupasta instant kaurapuuroa, joten ainakin sitä saa syötyä jos ei muka mitään ehdi laittaa!).
Sitten tosiaan viikonloppuja tuntuu odottavan kieli pitällä! Tänä vkonloppuna lähdettiin lauantaina heti aamusta pandapuistoon pandoja katsomaan, ne köllötteli lähinnä ilmastoiduissa sisätiloissaan, eivät tulleet ulos ja tuijottivat meitä bambun natustelun sivussa ihmetellen, että onpa noi hölmöjä kun tällä helteellä tuolla ulkona seisovat. Ei ihmekään että ne on sukupuuttoon kuolemassa, kun eivät selviä kesästä ilman ilmastointia! :-) No ei, oikeasti kiipeävät kesällä yleensä korkeammalle vuoristoon, jossa on viileämpää. Ne on kyllä ihan valtavan söpöjä, varsinkin ne pikkuiset, yksi veti oikein shown kun kiipeili telineessä ja tippu sieltä roikkumaan etutassujen varassa, ja irvisteli oikein sen näköisenä, että mites tästä nyt sitten. Onnistui kuitenkin punnaamaan itsensä takaisin telineelle ja sitten lähti vähän nolon näkösenä takavasemmalle. Ne syntyy tosi pienenä, ihan hiirenpoikasen kokoisena, minkä takia ne eivät kauhean helposti selviä aikuisuuteen, siellä kerrottiin pandapuiston synnytyksistä, ja siitä kuinka joku pandoista oli syntynyt 16 tunnin tuskallisen synnytyksen jälkeen! Miten ihmeessä se on mahdollista, kysyn vaan, että valtava karhu synnyttää pienen hiiren tuskallisesti?! mistä se oikein tulee ulos, sieraimesta? Vastaus tähän kysymykseen olisi varmasti löytynyt puiston opasteista jos olisi yhtään kiinaa osannut...
Helteisen pandareissun jälkeen kävimme vielä "urheiluvälinekadulla" ostelemassa ulkoiluvaatteita, joogamattoa ja muita elämän välttämättömyyksiä, ja sitten vetäydyimme kotiin laittamaan ruokaa. Ruuanlaiton jälkeen Petteri oli ihan pistoksissa, kun "ulkona paistaa aurinko ja me vaan ollaan täällä sisällä". Tämä on selkeästi suomessa opittu syyllisyys josta täällä pitää päästä eroon, täkäläiset vetäytyy nimenomaan sisään kun ulkona paistaa aurinko, ja meillä suomalaisilla herää oikein ajatus että mennään nyt ulos kun "kerrankin" paistaa aurinko. Kuulemma täällä kesä jatkuu pitkälle loka-marraskuuhun asti, joten meidän on harjoiteltava auringon kutsusta kieltäytymistä. Paikalliset pitää meitä ihan hulluina, kun maataan ottamassa aurinkoa, täällä erityisesti naiset varjelee itseään ruskettumiselta ihan niin paljon kuin mahdollista, ulkona kuljetaan auringonvarjojen kanssa, tai ainakin isojen hattujen kanssa. Muutenkin täällä kaikenlaiset ihoa vaalentavat voiteet on kovassa huudossa, ilmeisesti ruskettuminen on jotenkin maalaista, ja tvstä ja lehdistä tunkee amerikkalaiset ja eurooppalaiset kauneusihanteet, jotka aiheuttaa paineita entisestään vaaleammalle iholle.
Sunnuntaina piti päästä ratsastamaan, mutta ei se sitten onnistunutkaan, muut innokkaat ratsastajat olivat vatsataudissa, niin mentiinkin vuoristoon. Jos joku ajatteli että olisi liian kuuma ratsastaa, niin ei se loputtomien rappusten kiipeäminen temppeliltä toiselle siellä vuorellakaan mitenkään viileetä ollut, hiki vaan virtasi, mutta tulipahan ainakin liikuttua. Täällä on tosiaan lähellä monta taolaisten pyhää vuorta, joissa on sitten taolaisia ja buddhalaisia temppeleitä iloisesti vuorotellen. Taolaisuus ei siis varsinaisesti ole uskonto, vaan elämänfilosofia, ja ilmeisesti buddhalaisuus on sitten jotenkin joustavasti liittynyt siihen. niistä temppleistä täytyy kirjoittaa oikein oma entrynsä, nyt täytyy jatkaa työntekoa! Hauskaa viikonalkua kaikille tutuille Suomeen!!
Petteri lisää (samalla kuin kuvia): Sunnuntaina käytiin myös Huanglongxi:n vanhassa kaupungissa, joka oli ainakin osittain vanha; täällä ei pidetä ongelmana rakentaa vanhojen paikkojen läheisyyteen uusia rakennuksia vanhalla tyylillä. Sitä ei pidetä falskina. Varmaan johtuu siitä että tätä 1000-2000 vuotta vanhaa roinaa "lojuu vähän joka puolella"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti