Markkinahumua

Tästä hintatasosta on ehkä mainittu muutamaan otteeseen, mutta ajattelin kirjoittaa ihan entryn siitä että mitä mikäkin täällä suunnilleen maksaa. Ennenkaikkea siinä toivossa että joku innostuisi suunnittelemaan tänne shoppailumatkaa. Tai jos joku suunnittelee matkaa ylipäätään niin voipahan vähän budjetoida.

Ajankohtaiseksi tämä entry tuli nyt tällä vkolla kun ollaan kierretty erilaisia ostospaikkoja, kun edellisenä kuukautena on ostettu ihan vaan välttämättömiä asioita (meillä on ollut kaksi lautasta ja kaksi mukia), niin nyt sitten ollaan jotenkin tajuttu että täällähän ollaan kuitenkin jonkun aikaa niin ei sitä ihan tyhjässä kämpässä tarvii elää. Aloitettiin turvallisesta Ikeasta (hintataso noin 40% halvempi kun Suomessa, ostoskorin vakiointivälineenä täällä käytimme kymmentä lihapullaa: 15 yuania (hieman alle puolitoista euroa)).

Taksimatka sieltä kotiin: aloitusmaksu 5 yuania ja 2 yuania kilometri. Tätä en osaa edes laskea prosentteina, mutta sikavähän. Jos taksi on uudempi ja siinä on sähköllä toimivat ikkunat (ja ilmastointi, mutta ennen kaikkia siis noi ikkunat), aloitusmaksu on huimat 7 yuania.

Ilman noita vakioivia ostoskorijuttuja on hintatasoa vähän vaikea määritellä, jotkut asiat ovat todella edullisia ja toiset (ilman meille avautuvaa logiikkaa) sitten tosi kalliita. Ja meidän mielestä ihan sama kama voi jossain maksaa ihan muuta kuin toisaalla. Esim. ravintolat. Chilikanan saa jostain puolellatoistaeurolla ja jostain viidellä. Meidän kiinalaisen ruuan makuhermot eivät ole ilmeisesti vielä kovin kehittyneet, koska meidän mielestä tuo euron kana on lähes poikkeuksetta parempaa kun viiden euron kana. Mitä kalliimmassa kiinalaisessa syö sen kikkailevampaa on ruoka, ja meille yksinkertaisuus (esim. että tunnistat mitä syöt) tuntuu olevan valttia.

Toissailtana käytiin länkkäriravintolassa, jossa oli kaikki ruuat oikeastaan hyviä ja aika eurooppalaista ruokaa (lohi maistui lohelta ja pihvitkään eivät maistuneet kiinalaisille), ja palvelukin melkein pelasi (ette uskokaan että se voi olla vaikeaa tuoda kuudelle ihmiselle kolme ruokalajia samoihin aikoihin!) ja jälkeenpäin tuskasteltiin että oli niin törkeän hintaista että mitenköhän nyt budjetti sen kestää. Juomineen maksoi yli 200 yuania henkeä kohden!! Jätän laskutoimituksen teidän huoleksenne. Taudilla on nimi: Kiinan-pihiys. Kun kaiken olettaa olevan ihan räkähalpaa, niin hinnat jotka kotona olisivat vähintäänkin kohtuullisia sapettavat täällä ihan kunnolla.

Kaupungin keskustassa on paljon tavarataloja joissa vaatteet ovat oikeastaan eurooppalaisissa hinnoissa. Siellä on kiinan-pihit päivitelleet että ei voi paita maksaa yli 30 euroa kun sen saa Pohjois-markkinoilta kolmeen euroon. Ei ehkä samaa paitaa mutta silti! Pohjois-markkinoilla on ihan tarunhohtoinen maine. Valtava alue jossa on vaatteita, krääsää, kankaita, ompelutarvikkeita, keittiöjuttuja ja no, ihan kaikkea. Ärsyttävää siellä ostoksilla ollessa on se että ei ole aavistustakaan onko pyydetyt hinnat järkeviä vai järjettömiä, joku voi pyytää korusta 300 yuania ja seuraava 30 yuania. Ja valikoimaa on niin paljon että sitä ei voi hahmottaa kokonaisuutena. Jos näkee vaan jotain mitä haluaa pitää itse päättää paljonko siitä haluaa maksaa ja sitten vasta kysyä hintaa ja lähteä tinkaamaan. Toki siinäkin voi mokata ja maksaa liikaa, mutta eipä enempää kun mitä itse oli ajatellut asiasta maksaa.

Palvelut ovat edullisia kuten kampaamoseikkailustamme olette voineet lukea, räätälillä olen käynyt myös teettämässä vaatteita ja ne saa (materiaaleineen) kympistä viiteenkymppiin melkein mitä vaan.

Tästä tekstistä voi tulla sellainen vaikutelma että täällä elellään kuin kroisokset, mutta itseasiassa me ei olla täällä ollenkaan edes varakkaimmasta päästä. Eli näiden meidän käymiemme kauppojen ja palvelujen lisäksi kaupungista löytyy kampaamoja, räätälejä ja kauppakeskuksia jonne meillä ei ole mitään asiaa, joissa myydään lähinnä Pradaa ja Luis Vuittoneita. Lähistön Bentley-kaupasta ostetaan keskimäärin yksi auto kuukaudessa (joka on kovempi tahti kun missään päin Eurooppaa) ja miljonäärien "kerhoon" tulee kuulemma noin kerran viikossa uusi jäsen... Miten tämä istuu "kommunistiseen Kiinaan" on vähän erikoinen yhtälö, joku investointipankkiiri juuri päivitteli että eihän siinä ole mitään kummallista että hänkin kapitalistinen verenimijä kuuluu kommunistiseen puolueeseen (ilmeisesti se puolue nähdään enemmän nationalistisena puolueena ja kalakerhona kuin mitenkään muuten aatteellisena tahona). Kiinassa tehdään kaikki vähän eri lailla, kaipa se on näin todettava!

Meidän (omasta mielestämme oikein mukava!) elämämme on siinä rinnalla aika vaatimatonta, meille ei edes esitelty niitä hienoimpia asuinalueita kaupungin ulkopuolella (joiden slogan oli "Best gift you can give to a child is golf"...) emmekä ole saaneet aikaiseksi hankkittua edes jatkuvaa autokuskia (Petteri viedään töihin ja tuodaan pois, sen elämä on helppoa :-)) eikä palvelijaa/siivoojaa (en tiedä saammekokaan koskaan aikaiseksi, niin kauan kun mä teen töitä kotoa en välttämättä halua ketään nuohomaan nurkille, ja tosiaan nuo taksit on melkoisen käteviä (aina silloin jos ne saa napattua jonkun kiinalaisen nenän edestä)). Ihme slummailijoita.

En nyt keksi tähän hätään mitään muuta perusostoskorin hintavertailua, kommentoikaa mikä voisi olla kiintoisaa. Olut tietysti on semmoinen usein verrattu, mutta sen hintaa on paha sanoa täällä, joskus ruuan kanssa siitä ei veloiteta mitään, sitten jossain pubissa se saattaa maksaa viisikymppiäkin (eli n. 5eur), ja karaokekopissa tietysti kopin vuokraan sisältyy as much as you can drink (näillä ei ole ilmeisesti kokemusta suomalaisista...).