Kiinalaista hupia, Mah jongia (tai siis ma jiang ja toonit päälle) ja karaokea

Viime viiko oli todella mukava. Keskiviikkona me "suomalaisrouvat" kokoonnuttiin Kiinan-veteraanin (kaikki jotka on asuneet täällä yli pari vuotta on musta jo ihan veteraaneja) Ninan luokse ja Nina opetti meille Mah jongia. Se oli todella mielenkiintoista ja hauskaa, säännöistä on tosi paljon eri versioita, eikä niitä osaa ulkoa erkkikään, mutta pelin kulku on sangen yksinkertainen niin siihen pääsee nopeasti mukaan. Eli ketä tänne sitten tuleekaan, tässä on pakollinen ohjelmanumero. Meidän taloyhtiössä on myös Mah jong-huoneet, jossa ilmeisesti automaatti asettaa nappulat oikeaan järjestykseen, ne on ainoat yleistilat jotka on ihan koko ajan varattuna. Pelin iloa ja jännitystä voi lisätä laittamalla rahaa panokseksi, mutta meillä ei nyt (vielä ainakaan) ollut.

Perjantai-iltana päästiin kokemaan myös muutakin tyyppillistä kiinalaista, nääs karaokea. Karaoke on kuulemma japanilaisten juttu. Mutta on se kiinalaistenkin. Ja meidän suomalaistenkin. Yllättävää oli se että me on onnistuttu asumaan täällä jo monta kuukautta ilman että me on päästy kokemaan tätä iloa. Täällä on joka kulmalla karaoke-mestoja, nimeltään KTV-ravintoloita. KTV-ravintoloiksi kutsutaan myös niitä paikkoja joissa vastakkaisen sukupuolen työntekijät pitävät seuraa ja juovat sun juomia. Nämä kaksi KTV-tyyppiä on vaikea erottaa toisistaan, tai sitten ei. Toiseen kuulemma menee myös nuorisoa ja toiseen lähinnä keski-ikäisiä äijiä... Me mentiin siis tähän karaokeversioon. Mukana oli Petterin kiinalaisia työkavereita ja sieltä saatiin semmoinen hyvin äänieristetty huone jossa oli ruotsinlaivan diskosta varaastettu sisustus ja paljon parempi baari. Olutta ja juomia, hedelmiä, popcornia ja pähkinöitä valui sisään hyvää tahtia (kopin vuokrasta maksetaan tuntihintaa johon sisältyy juomat). Kulmassa oli karaokelaitteet, jota kaikki kiinalaiset osasivat käyttää, ja pari mikkiä. Ne kaikki osasi myös laulaa, ihan sika hyvin, ilmiselvästi suosittu harrastus. Sieltä löyty yllättävän hyvä valikoima englanninkielisiä lauluja, ja niinpä minä ja Petterikin kiusattiin kiinalaisia korvia huutamalla mikkiin Dancing Queeniä (se Mamma Mia leffa (katottiin Suomessa tyttöjen kanssa) oli muuten mun mieleen, suosittelen kaikille naisille ja naisenmielisille, mieskauneutta mukavasti tarjolla) ja More than Wordsiä. Yksi Petterin kiinalaisista alaisista oli kova Dido-fani ja niinpä sen takia piti vetää muutama Dido-duettokin. Eipä ollut iso uhraus ikuisesta ystävyydestä!



Porukka oli oikeastaan innostunut lähtemään ulos, koska tämä viikonloppu oli "Mid-August Festival". Mid-august festival on yksi kiinalaisten isoista pippaloista, siihen liittyy paljon perinteitä, meille näkyvimpiä olivat Mooncaket (kakkusia jota jaetaan työkavereille, naapureille (en saanut meidän naapurin tädiltä...), kavereille, suvulle jne.). Se on semmoinen makea voitaikina, jonka sisällä on täyte, niitä täytteitä on paljon erilaisia, ehkä perinteisin (jota me saatiin ihmeteltäväksemme Petterin töistä) on suolattu keltuainen. Ihmeellinen yhdistelmä, ei pelkästään hyvän makuista...

Sunnuntai-ilta vietettiin kaksin, syötiin hyvin ja lähdettiin ulos juuri sellaisella hetkellä kun siellä alkoi tapahtua. Kansaa oli kaduilla ihan tolkuttomasti, kaikki matkalla meidän talon edessä olevan joen rantaan, lähettivät joelle kelluvia lyhtyjä ja taivaalle kynttilöitä pienissä silkkipaperisissa "kuumailmapalloissa". Ne oli todella kauniita, toivottavasti Petteri saisi tänne kuvia. Tunnelma oli tosi maaginen ja ei voitu vaan lakata ihailemasta sitä kauneutta. Istuttiin pitkään partsilla sitten vielä, ihmeteltiin kun lyhdyt pikkuhiljaa tippuilivat taivaalta, ja todettiin että tämä on kyllä hienoa. Meillä oli ihan tavallinen sunnuntai, eikä edes lähdetty mihkään (monet kiinalaiset menivät sinä viikonloppuna sukuloimaan, mekin oltais menty jos suku olis vähän lähempänä), ja silti saatiin kokea elämys jota ei osattu ollenkaan odottaa. se on täällä parasta.



Tänään olen taas tapellut kiinalaisten kukka-lähettien kanssa tuntikausia, kun ensin menivät väärään paikkaan, ja toivat väärät kukat ja puhuivat väärää kieltä. Ennenkaikkea sitä. Kehtasivatkin. Kyllä potutti. Noh, ihmetytti myös kun ohi mennyt mies, joka osasi sekä kiinaa että englantia, uhrasi pari tuntia aikaansa ventovieraan ongelmien selvittämiseen. En ehkä olisi itse niin tehnyt. Mulla on siis opittavaa!