Facebookissa jo kuhistiin edellisellä kerralla kun käytiin kokeilemassa kiinalaista tallimeininkiä, mutta siitä ei ikinä tullut kirjoitettua mitään kun väliin tuli kaikkea (olympialaiset (joista niistäkin pitää kirjoittaa ja laittaa tänne 4000 kuvaa hevosista), Suomen matka, Japanin matka ja öh, elämä). Mutta siis jo kerran oltiin käyty kokeilemassa niin nyt viikonloppuna mentiin jo kokeinein elkein (Petterin assari oli tilannut meille auton ja selittänyt missä talli on (me ei tiedetä edes osoitetta mut nyt toisen kerran jälkeen osaisin ehkä neuvoa taksin sinne. Toki taksia ei saisi ikinä takaisinpäin, niin landea se on, joten ollaan riippuvaisia järjestetyistä kyydeistä!)) ja meillä oli jo edellisellä kerralla ostettu 10-kerran kortti (ne oli eri reiluja ja suostuivat myymään meille "kokeilua" varten 10-kerran kortin, muuten paikka möi vaan 50-kerran kortteja...) kiinalaisella salanimelläni Lei La, joten maksustakaan ei tarvinnut osata keskustella. Siispä ilmaannuttiin yhteispohjoismaisen tiimimme kanssa (muutama lapsi ja muutama aikuinen) kanssa tallin pihaan ja järjestäydyttiin jonoon että kenelle hevonen ja kenelle poni ja kenelle vaan paikka katsomosta.
Talliympäristo on aika hieno, tallilla on hieno klubitalo (jossa tällä kertaa valmisteltiin jonkun asuinalueen mainostilaisuutta), kohtuulliset kentät, paljon pyöröaitauksia ja nurmikenttä. Maastoilua siellä ei ilmeisesti harrasteta, mutta jos on oikein vakuuttanut tallihenkilökunnan ratsastustaidollaan niin saa kuulemma mennä nurmikentälle ratsastamaan. Ratsastus on kiinalaisittain kallista (tolla 10 kerran kortilla 18 euroa tunti, johon olisi kyllä sisältynyt opetus (kiinaksi kuinkas muutenkaan)), ja vaikutti siltä että tallilla käy enimmäkseen uusrikkaita kiinalaisia jotka ovat jostain kuulleet että rikkaiden kuuluu ratsastaa... Suurin osa ratsastuksista tapahtuu ilmeisesti liinan päässä pyöröaitauksessa, nytkin siellä ollessamme siellä oli tyttö joka ihan siististi keventeli ja muuta mutta eivät päästäneet kentälle.
Kun meille odottelun jälkeen saapui yksi hevonen näytille niin ensiksi kiinalainen setä ratsasti sillä hetken (en tiedä miksi, näyttääkseen sitä vai herättääkseen hevosen vai mitä?) ja sitten mä ryntäsin innokkaana ratsastamaan (pois tieltä lapset ja muut, mä olen eka!). Yrittivät alkuun laittaa mua sinne juoksutusliinaan, ja kun lähdin tyynesti taluttamaan hevosta kentälle kiinalainen koitti kovasti ilmeisesti selvittää että olenko ollut hevosen selässä koskaan... Edellisen kerran kokemuksesta viisastuneena tiesin että ihan kamalan vaarallisia nämä kiinarihepat eivät ole, selkeästi ovat sitä mieltä että jos narun päässä ei kukaan seiso juoksutusraipan kanssa, se tarkoittaa ettei tarvitse juosta.
Tämänkertainen hevonen ei ollut ihan niin puukylki kun edellinen (tai sitten edellisen kerran järkytys oli suurempi kun oli vielä muistissa miltä Leksalla ratsastaminen tuntuu...) ja ravia päästiin parhaimmillaan kokonainen kierros kentän ympäri ilman pahempaa pumppaamista. Petterikin sai hevosen ja hetken liinajuoksutuksen jälkeen sekin päätettiin vapauttaa kentälle. Tulipa sillekin ihan liikuntaa kun puski hevostaan eteenpäin. Laukannostot eivät tällä kertaa onnistuneet, joku eri logiikka niissä pitää olla. Jostain syystä raippoja meille ei annettu ollenkaan, vaikka niillä näpäyttämällä olisi säästänyt hevosen kylkiä aika lailla. Paikallinen tapa läpsäyttää hevosta kaulalle ohjasperillä toimi ihan kohtuullisesti mutta kyllä en muista minkä hevosen kanssa olisi enempää raippaa ikävöinyt...
Suomalaisen tosi-tv-sarjan Tallitähtien (jotain suomen uutisia mekin seurataan, mä olen seurannut sarjan tiimoilta keskustelua tarkkaan vaikka itse sarja tänne näykkään :-( ) tapaan ei mekään ihan ilman dramatiikkaa selvitty. Ruotsalainen Niklas-herra oli ajattelut rohkaista mielensä ja koittaa ensimmäisen kerran ratsastusta ja jostain hänelle kaivettiin tallin surkein (ja ilmeisesti vanhin tai ainakin sairain) elikko. Keskimäärin tuolla hevoset oli ihan hyvin kohdellun näköisiä, mutta tämä oli ihan luuta ja nahkaa ja selkä aika kuopalla. Se yritti potkaista Niklasta selkäännöusun yhteydessä ja pukitti sitten sen alas, ja sitten kaatui eikä päässyt ilman kiinalaisten tallityöntekijöiden hätääntynyttä potkimista ylös... Ihan kamalan näköinen tilanne, ihan varmalta näytti että se ei enää siitä nouse. Nousi se kumminkin ja laittoivat sen ruohotarhaan ja toivat uuden tilalle, mutta taisi mennä Niklakselta innostus hevosharrastukseen...
Lasten ponin tulo kesti noin tunnin (ilmeisesti oli vaikeuksia pyydystää sitä laitumelta tai jotain), mutta se oli onneksi pirteä ja pippurinen (tavalliseen ponityyliin varoiteltiin että se sitten puree ja potkii...), ja lapset tuntuivat hyvin viihtyvän. Parasta tallireissussa oli se hiljaisuus (uskomatonta kuinka lähellä kaupunkia olikin jo ihan maalla!) ja tietty hevosten rapsuttelu, Se itse ratsastus ei tosiaan noilla hevosilla mitään erikoista ollut, mutta jossei nyt muita paikkoja täältä löydy niin sitten tuolla tulee varmaan käytyä (ja toiveikkaina katsoimme että niillä oli kyllä vielä laadukkaamman näköisiä hevosia, mutta ne oli varattu siihen asuinalueen mainosparaatiin (kiinalaiset pojat täydessä ratsastusvaatetällissä hevosten selässä ja nättejä tyttöjä seisomassa rivissä kentän laidalla (ilmeisesti ratsastus on siis miesten hommaa, ja tyttöjen hommaa on seistä nättinä vieressä...) joka myös rikkoi hiljaisuuden discopopin voluumin kasvaessa. Siinä vaiheessa me katsottiin parhaaksi poistua paikalta.
Talliympäristo on aika hieno, tallilla on hieno klubitalo (jossa tällä kertaa valmisteltiin jonkun asuinalueen mainostilaisuutta), kohtuulliset kentät, paljon pyöröaitauksia ja nurmikenttä. Maastoilua siellä ei ilmeisesti harrasteta, mutta jos on oikein vakuuttanut tallihenkilökunnan ratsastustaidollaan niin saa kuulemma mennä nurmikentälle ratsastamaan. Ratsastus on kiinalaisittain kallista (tolla 10 kerran kortilla 18 euroa tunti, johon olisi kyllä sisältynyt opetus (kiinaksi kuinkas muutenkaan)), ja vaikutti siltä että tallilla käy enimmäkseen uusrikkaita kiinalaisia jotka ovat jostain kuulleet että rikkaiden kuuluu ratsastaa... Suurin osa ratsastuksista tapahtuu ilmeisesti liinan päässä pyöröaitauksessa, nytkin siellä ollessamme siellä oli tyttö joka ihan siististi keventeli ja muuta mutta eivät päästäneet kentälle.
Kun meille odottelun jälkeen saapui yksi hevonen näytille niin ensiksi kiinalainen setä ratsasti sillä hetken (en tiedä miksi, näyttääkseen sitä vai herättääkseen hevosen vai mitä?) ja sitten mä ryntäsin innokkaana ratsastamaan (pois tieltä lapset ja muut, mä olen eka!). Yrittivät alkuun laittaa mua sinne juoksutusliinaan, ja kun lähdin tyynesti taluttamaan hevosta kentälle kiinalainen koitti kovasti ilmeisesti selvittää että olenko ollut hevosen selässä koskaan... Edellisen kerran kokemuksesta viisastuneena tiesin että ihan kamalan vaarallisia nämä kiinarihepat eivät ole, selkeästi ovat sitä mieltä että jos narun päässä ei kukaan seiso juoksutusraipan kanssa, se tarkoittaa ettei tarvitse juosta.
Tämänkertainen hevonen ei ollut ihan niin puukylki kun edellinen (tai sitten edellisen kerran järkytys oli suurempi kun oli vielä muistissa miltä Leksalla ratsastaminen tuntuu...) ja ravia päästiin parhaimmillaan kokonainen kierros kentän ympäri ilman pahempaa pumppaamista. Petterikin sai hevosen ja hetken liinajuoksutuksen jälkeen sekin päätettiin vapauttaa kentälle. Tulipa sillekin ihan liikuntaa kun puski hevostaan eteenpäin. Laukannostot eivät tällä kertaa onnistuneet, joku eri logiikka niissä pitää olla. Jostain syystä raippoja meille ei annettu ollenkaan, vaikka niillä näpäyttämällä olisi säästänyt hevosen kylkiä aika lailla. Paikallinen tapa läpsäyttää hevosta kaulalle ohjasperillä toimi ihan kohtuullisesti mutta kyllä en muista minkä hevosen kanssa olisi enempää raippaa ikävöinyt...
Suomalaisen tosi-tv-sarjan Tallitähtien (jotain suomen uutisia mekin seurataan, mä olen seurannut sarjan tiimoilta keskustelua tarkkaan vaikka itse sarja tänne näykkään :-( ) tapaan ei mekään ihan ilman dramatiikkaa selvitty. Ruotsalainen Niklas-herra oli ajattelut rohkaista mielensä ja koittaa ensimmäisen kerran ratsastusta ja jostain hänelle kaivettiin tallin surkein (ja ilmeisesti vanhin tai ainakin sairain) elikko. Keskimäärin tuolla hevoset oli ihan hyvin kohdellun näköisiä, mutta tämä oli ihan luuta ja nahkaa ja selkä aika kuopalla. Se yritti potkaista Niklasta selkäännöusun yhteydessä ja pukitti sitten sen alas, ja sitten kaatui eikä päässyt ilman kiinalaisten tallityöntekijöiden hätääntynyttä potkimista ylös... Ihan kamalan näköinen tilanne, ihan varmalta näytti että se ei enää siitä nouse. Nousi se kumminkin ja laittoivat sen ruohotarhaan ja toivat uuden tilalle, mutta taisi mennä Niklakselta innostus hevosharrastukseen...
Lasten ponin tulo kesti noin tunnin (ilmeisesti oli vaikeuksia pyydystää sitä laitumelta tai jotain), mutta se oli onneksi pirteä ja pippurinen (tavalliseen ponityyliin varoiteltiin että se sitten puree ja potkii...), ja lapset tuntuivat hyvin viihtyvän. Parasta tallireissussa oli se hiljaisuus (uskomatonta kuinka lähellä kaupunkia olikin jo ihan maalla!) ja tietty hevosten rapsuttelu, Se itse ratsastus ei tosiaan noilla hevosilla mitään erikoista ollut, mutta jossei nyt muita paikkoja täältä löydy niin sitten tuolla tulee varmaan käytyä (ja toiveikkaina katsoimme että niillä oli kyllä vielä laadukkaamman näköisiä hevosia, mutta ne oli varattu siihen asuinalueen mainosparaatiin (kiinalaiset pojat täydessä ratsastusvaatetällissä hevosten selässä ja nättejä tyttöjä seisomassa rivissä kentän laidalla (ilmeisesti ratsastus on siis miesten hommaa, ja tyttöjen hommaa on seistä nättinä vieressä...) joka myös rikkoi hiljaisuuden discopopin voluumin kasvaessa. Siinä vaiheessa me katsottiin parhaaksi poistua paikalta.
Kuva on naapurin Tanjan ottama, siinä heidän poika Elias yrittää tomerasti saada liikkeelle Petterin ratsua. "Mä haluan että tää hevonen juoksee" sanoi Elias, mutta hevonen ei valitettavasti/onneksi lähtenyt juoksemaan.
3 kommenttia:
"Laukannostot eivät tällä kertaa onnistuneet, joku eri logiikka niissä pitää olla."
Huoh, kun löytys se pohjoismainenkin logiikka... ;-)
Joo, I know välistä on kyllä nappulat niin kadoksissa! Sitä vaan ajattelee että tottakai kaikki hevoset toimii niinkuin oma pikku mussukka, jonka kanssa sitä yhteistyötä on harjoiteltu jonkin aikaa (eikä muuten vieläkään ihan ongelmatonta, vaikka tänne kiinaan mä en sitä aina muistakaan). Mutta tsemppiä Mari hevosharrastukseen, se yksi kerta tuhannesta kun se menee putkeen korvaa kyllä ne 999... jotain siinä vaan on!
Terve Leila & Petteri :) Sen verran siitä sun ratsustas,Leila,että minkäs niminen se laiskanpuoleinen kavioeläin mahtoi olla? Miten paljon erillaista ratsastaminen oli kuin kotoisalla Leksalla? Äiti höpötti jotain,että kun olet seuraavan kerran Suomessa,niin voisin ehkä tulla ratsastamaan taas vanhalla herralla? Anyvay,terkkuja Suomesta!
T: Anni :)
Lähetä kommentti