Ruokablogi: Sichuanilainen keittiö, osa 1

Tätä aihetta on lupailtu pitkään, ja nyt se tulee: ruokaraportti kiinalaisesta ruoasta.

Tieto numero yksi: kiinalainen ruoka ei ole ollenkaan sellaista kuin Suomen kiinalaisissa ravintoloissa. Tai ei ainakaan sichuanilainen!

Tieto numero kaksi: vanhan vitsin mukaan kiinalaiset syövät kaikkea muuta nelijalkaista paitsi pyötää. Tämä pitää paikkansa - ajoittain syömässä käydessä olo on kuin Pelkokertoimessa.

Tieto numero kolme: sichuanilainen ruoka on tulisinta kiinalaisessa keittiössä, eli chiliä käytetään erittäin runsaasti tuomaan tulisuutta (la), sekä sichuaninpippuria tuomaan omalaatuista suuta turruttavaa tunnetta (ma). Näiden makujen yhdistelmä eli ma la on usean sichuanilaisen ruokalajin ytimessä.

Tieto numero neljä: sichuanilaiset rakastavat hot pottiaan, ja vievät uuden vieraan aina syömään ensin sitä. Tässä öljyisessä isossa pyttipannun ja fonduen risteytyksessä toteutuvat kaikki edelliset kohdat täydellisesti.

Sichuanilainen hot pot (http://en.wikipedia.org/wiki/Hot_pot) on siis ruokailukokemus joka kuuluu jokaisen Chengduun saapuvan matkailijan pakollisiin tehtäviin. Kyseessä on siis sichuaninpippurilla maustetussa chiliöljyssä tapahtuva ruokien kypsentäminen ja syöminen hyvinkin foduen tyyliin. Hot pot -ruokailu on mukava sosiaalinen tapahtuma, jossa kaikki seurueen jäsenent istuvat keskellä pöytää olevan suuren hot potin äärellä (pöydässä on kaasukeitin öljyn pitämiseksi kiehuvana) . Ruoka-aineita poimitaan öljystä ja syödään sitä mukaa kun ne kypsyvät. Öljystä nostetuaan ruoka-aineet dipataan sesamiöljystä, osterikastikkeesta, valkosipulista ja korianterista tehtyyn seokseen, jonka tehtävänä on sekä antaa suupalalle lisää makuja, että poistaa ylimääräiset chiliöljyt makupalasta. Hot potissa voidaan kypsentää ohuita filesuikaleita, salaattia, sieniä ja tofua, mutta todelliset herkkusuut valitsevat lehmän kurkkutorvea, lehmän ja kanan vatsalaukkua, hanhen kieltä, kanan varpaita ja muita erikoisuuksia valikoimaansa. Pelkkää erikoisuuden tavoittelua ei näiden eläimenosien valinta ruokalajiin kuitenkaan ole, vaan ne ovat juuri perinteistä hot potin sisältöä - hot pot on saanut alkunsa torikauppaista, jotka pyttipannumaisesti yhdistivät ja kypsensivät toripäivän ylijäämäosat keskenään kiehuvassa chiliöljyssä yhdessä syötäväksi.

Ulkomaalaisen mielestä hot pot saattaa olla turhan tulinen, sichuanin pippurin maku hieman liian outo, sekä ruoan ylenpalttinen öljyisyys saattaa tuntua aluksi raskaalta. Mutta paikalliset rakastavat tätä annostaan, ja syövät sitä mielellään vähintään kerran viikossa!

Josta päästäänkin toiseen Sichuanilaiseen erikoisuuteen eli sichuaninpippuriin (http://en.wikipedia.org/wiki/Sichuan_pepper, hua jiao eli kukkaispippuri). Tätä pippuria käytetään mausteena suuressa osassa sichuanilaisia ruokalajeja, ja sen erityinen ominaisuus on sen aiheuttama turruttava tunne suussa - pippuria onkin ennenaikaan käytetty puudutusaineena hammasoperaatioissa. Kukkaispippuri on kuvaava nimi pippurille, sillä se maku on erittäin voimakkaasti aromaattinen ja kukkainen - niin paljon että se voi tuntua länsimaisen mielestä lähes kemialliselta.

Sichuanilaiseen keittiöön liittyy paljon muitakin ruokatyyppejä ja -lajeja kuin hot pot, joista tutuimpana voisi mainita ehkä parhaiten länsimaiseen makuun sopivan, kanaa, maapähkinöitä ja kuivattua chiliä makeassa kastikkeessa yhdistävän gong bao ji ding:n eli kung pao -kanan. Mutta näistä lisää ensi kerralla!