Mumbai - Maailman paskin paikka

Tänään pääsi kokeilemaan intialaista "tehokkuutta". Tunnin lento Hyderabadista Mumbaihin teki 1,5 tuntia silmukoita Mumbain edustalla odotuskuviossa. Tästä seurasi se, että missasin illan viimeisen yhteyslentoni kohti Chengdua. Mutta ei toki ennen kuin taksikuski yritti kusettaa kymmenkertaisen maksun taksista. En maksanut, olin niin ärtyneellä tuulella. Katsokaas, Mumbain sisäisten lentojen kentältä pitää mennä taksilla n. 10 minuuttia kansainväliselle kentälle. Kansallisella kentällä ei ollut myöskään minkäänlaisia keinoja kommunikoida kansainväliselle puolelle esim. ilmoittaakseen että yksi matkustaja tulee myöhässä...

No, lento meni nenän edestä ja siitä toista yhteyttä selvittelemään. Sitä mentiin lentokentän kaukaisimpaan nurkkaan jonnekin ihmeelliseen takahuoneeseen lattialla lojuvan jätteen ja yltä näkyvän taivaan välistä. Mainitsinko että Mumbain kansainvälinen lentokenttä on homeinen murju joka käyttää rakennustyömaan ja purkutalon välimuodolta. Joka se kyllä onkin.

"Toimistossa" selvisi että sinä iltana ei mun lentoyhtiö kyennyt mitään järjestämään eikä oikein kiinnostanutkaan kun toinen lentoyhtiö oli se joka oli myöhässä. Samalla yritin selvitellä Leylan avulla SMT:n salaista 24H-numeroa, joka aikanaan mutkien kautta löytyikin. Sillä sinänsä ei tässä vaiheessa ollut väliä koska kaikki soittoyritykset kilpistyivät India Mobilen ilmeiseen mainoslauseeseen "verkko varattu". Go indians!

Siitä sitten lentokenttähotellia etsimään, jotta saisi seuraavan lennon etsittyä rauhassa, nukuttua ja ehkäpä syötyäkin. Hotellitiskiä etsiessäni (lentokenttä on myös layoutiltaan ihan vessa, ei pelkästään ulkonäöltään ja hajultaan) tuli joku lentokenttävirkailija selittämään että hän voi bookata hotellin ja oli oikeastaan soittanut jo Sofiteliin josta ne lähettää auton. Väsymyksestä turtuneena sanoin että "ok, whatever". No, varoituskellot rupesivat kuitenkin kilistämään, kun auto tuli eikä se ollut ensinkään sofitelin vaan jonkun ihan toisen. Väsymyksen ja ärtymisen määrä oli kuitenkin sen korkuinen, että valmistauduin vetämään kilarit jos jotain hämärää hommassa olisi. Onneksi tuokaan hotelli ei ollut kovin kaukana, ja ihan hyvin liikennöidyn tien varrella. Hotellissa heti kysyin hintaa, ja vähän kakisteltuaan sanoi ihan kohtuuttoman luvun. Ilmoitin että tuskin ja sanoin että lähden vetämään. Mies tiskin takana rupesi avautumaan että "mikä hinta olisi sopiva", etten voi lähteä kun "rekisteröinti on kesken" ja että "kyyti hotellille pitää ainakin maksaa". Ilmoitin vaan että " ei tasan tarvitse" ja kävelin laukkuineni kadulle. Mies jäi mölisemään sinne jotakin vartijoidensa kanssa.

Seikkailut kuitenkin jatkuivat, otin hotellin edestä riksan ja pyysin intercontinentalille (jonka näin lentokentälle mennessäni), ja lupasin maksaa ylenpalttisen summan siitä että veisi perille ilman kummempia säätöjä. No hotellilla mies ryhtyi kuitenkin ahneeksi eikä suostunut oikein antamaan vaihtorahaa. Pyysin hotellin vartijan apuun ja maksoin vain mittarin mukaan, kymmenesosan alkuperäisestä tarjouksestani. Olisi suostunut yhteistyöhön hyvällä, mutta ei, halusi ryhtyä ahneeksi...

Buukkasin intercontinentalista huoneen ja sinne päästyäni kello oli n.2 yöllä. Soitin aiemmin mainittuun 24h-numeroon (hotellihuoneen puhelimesta, koska verkko oli vieläkin varattu), josta selvisi, että ainoa järjellinen yhteys kotiin lähtee samana aamuna 5.45. Eli 1,5 tuntia aikaa nauttia hotellihuoneesta! No, pikainen kylpy ja matkatavaroiden järjestelyä, ja takaisin kentälle.

Lentokentällä sai taas nauttia huonosta palvelusta, oudosta mutta kauhean tiukasta byrokratiasta, homeisita fasiliteeteistä ennen kuin nyt olen juuri pääsemässä koneeseen, josta 15 tunnin kuluttua olen toivottavasti kotona...

Jos suunnittelette Mumbaihin menoa, niin minulla on vain yksi neuvo: älkää.

[Kirjoitettu 4.30 Mumbain lentokentällä, takana pari nukkumatonta yötä ja viikon verran erilaista reissailua.]

Epilogi: Loppulento meni ihan mukavasti ja kun perjantai-iltana siinä kymmenen maissa saavuin Chengduun, on pakko myöntää että koskaan ei ole ollut yhtä kotoisa olo palata paikkaan josssa kaikki on siistiä, hyväkuntoista, luotettavaa ja järkevää.