Naapurin rouva

Eilen meille oli tullut kaasulasku. Täällä laskut tuodaan ovelle, ja kun emme olleet kotosalla (oltiin poliisilaitoksella kuvattavana, saadaan ilmeisesti se oleskelulupa ihan jo viikon päästä, mutta siellä piti käydä näyttäytymässä että on oikeasti olemassa) meidän kaasulasku oli annettu naapurille. Naapureilla on muutenkin koko ajan ovi rappukäytävään auki (ne varmaan ajattelee että mitäköhän meillä on salattavaa kun me pidetään ovea aina kiinni...) niin kun sitten tulin kotiin, huuteli naapurin mummu sitten minulle. Täällä isoäidit ja isoisät hoitelee usein lapsenlapsia kun vanhemmat käy töissä, meidänkin pihalla on valtavasti lapsia, mutta harvoin näkee niitä vanhempien kanssa, melkein anna mummut ja ukit niiden perään kattelee.



Meidän naapurin mummi on siinä mielessä erikoinen että hän osaa pari sanaa englantiakin, ja aikansa kiinaksi papatettuaan, sanoi että Gas, pay 2 yuan (eli 20 centtiä), or stop.



Eli jos emme maksa laskua, kaasua ei enää tipu. Onneksi tuo lasku pystytään vielä meidän palkalla maksamaan, enää piti vaan selvittää että missä. Mummu kerto osoitteen ja minä nyökyttelin. Suljin oven ja ajattelin että laitan laskun Petterin mukaan sen töihin jossa joku voi tulkita meille kadunnimen näistä hieroglyyfeistä pinjinksi (joka on siis kiinaa englanninkielisin kirjaimin kirjoitettuna). Puolen tunnin päästä ovikello soi ja naapurin mummu siellä oli että tulehan hän lähtee auttamaan sinua maksamaan laskun. Koitin selittää että vaikka olenkin kotona olen silti niin kuin töissä, enkä voi yhtäkkiä lähteä minnekään makselemaan (nämä laskut siis maksetaan ko. firman toimistoon, en tiedä kuinka paljon harrastavat pankkisiirtoja). Mummo oli sitten hädissään että anteeksi että hän tällä tavoin häiritsee, sorry sorry. Mä olin myös tuskissani että ei se nyt mitään haittaa, kiitoksia kun tarjositte apua ja kyllä me varmasti vielä tarvitaan teidän apua.


Illalla naapurin ovi oli kiinni. Mä olen ihan varma että nyt meidän naapuruussuhteet on ikuisiksi ajoisiksi tuhoutuneet kun en huolinut apua.