Puolenpäivän jälkeen lähdettiin kämpiltä kohti kukkakaupunkia (semmonen puistoalue aika lähellä meitä) ja käytiin siellä taideteollisessa museossa ja sitten istuttiin varjoisassa teehuoneessa nauttimassa luonnon tunnusta (melkein ei edes teiden melua kuullut, eikä ollut niitä korvankaivajia kilistelemässä tikkujaan... Täällä on puistoissa semmoisia setiä metallitikkujen kanssa, jotka maksua vastaan putsaavat puistossa istuvien korvat metallipuikon ympärille kääräistyllä pumpulitukolla. Ehkä mä oon epäluuloinen, mutta ei kiitos! Hartiahierontaakin on onneksi tarjolla ja se on huomattavasti miellyttävämmän oloista) ja juomassa teetä. Tilattiin kiinankielisestä menusta kaksi erilaista teetä (teen merkin Petteri oli tunnistavinaan) ja sitten kun setä tuli jotain selittämään, ymmärrettiin jotenkin että toinen oli lopussa ja tilattiin sitten kaksi samaa. Kaksi teetä tuli, ne maksettiin ja hetken päästä tarjoilijat kantoivat pöytään erilaisia ruokalajeja ja riisiä. Ei aavistustakaan, oltiinko me vahingossa tilattu jotain ruokaa, vai tuotiinko meille vahingossa jonkun toisen ruokaa, mutta maistettuamme totesimme että kaipa tähän aikaan lounas maistuisikin, ja ruuat olivat sangen hyviä (vaikka ei aavistustakaan mitä mahtoivat sisältää) ja söimme ja joimme teetä ja lepäilimme aikamme. Ruuan jälkeen pohdimme mitenköhän tämä maksupuoli kukaan ei tullut tarjoamaan laskua, ja sitä pyydettyämme saimme valtavan kiinankielisen selitysryöpyn. Ei auttanut muu kuin nousta pöydästä ja lähteä hissuksiin kävelemään porttia kohti, että josko joku ryntää peräämme laskun kanssa. Tuli sieltä setä jolta olimme tilauksen tehneet ja lasku oli kokonaista 48 yuania (vajaa 5 euroa) , joten ei siinä voinut pahastuakaan, todettiin vaan että täällä lienee totuttava siihen ettei vaan aina tajua mitä tapahtuu, oliko virhe meidän vai heidän vai menikö kaikki niinkuin kuuluikin, me ei vaan ymmärretty miten asioiden kuului mennä. Näistä tapauksista tulee varmaan paljolti niitä "meitä huijattiin" tarinoita. Ollaan päätetty opetella vähän relaamista ja antaa virran viedä, kyllä noi tilanteet aina selviää, eikä meitä ole kyllä vielä kertaakaan missään huijattu (ainakaan ei olla ymmärretty tulleemme huijatuksi ;-))
Sulateltiin ruokaa uima-altaalla ja vasta illan tullen hoidellaan asioita kuten ruokakaupassa käynti. Siitä toisella kertaa lisää, sekin on täällä varsinainen seikkailu (ja erilainen ihan joka ikinen kerta!).
Kattelkaahan edellisiä tekstejä uudemman kerran, Petteri on juuri laittamassa sinne kuvia!
Petteri: nämä kuvat on meidän kulmilta; ylemmässä näkyy Wangjiang -puiston paviljonki ja sen takana meidän talot (ne valkoiset korkeat), ja alemmassa on kuva meidän talon kohdalta joen toiselle puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti