Kiinasta ja Intiasta

Pitää mennä kauas, että näkee lähelle, sanotaan (ainakin Levottomien lopussa jos ei muualla). Kuten Leylakin tuossa kirjoitteli, käyminen Suomessa auttoi aivoja jäsentämään Kiinan kokemuksia yllättävän paljon.

Viime viikolla tulin takaisin Chengduun Hyderabadin, Intian kautta. Siellä ollessani tuli vertailtua näitä kahta täysin erilaista paikkaa keskenään. Ja vaikka molemmat maat ovat samantapaisessa tilanteessa, eivät ne paljoa kauempana toisistaan voisi olla.


Esimerkkinä kaupunkisuunnittelu: Hyderabad kasvaa täysin orgaanisesti vailla sen suurempaa keskitettyä suunnitelmaa. Jokainen uusi tie on mutkikkaampi kuin edellinen, uusiorakentaminen rönsyilee täysin satunnaisen oloisesti joka suuntaan pieninä laikkuina. Ja infrastruktuuri tulee perässä jos ehtii tai jaksaa. Tätä orgaanista tunnelmaa korostaa se, että juurikaan yli 10-kerroksisia taloja ei kaupungissa ole (suurin osa on alle 5-kerroksisia) ja se, että kaupungilla ei ole sellaista varsinaista "kauppakeskustaa" vaan on useampia osakeskuksia hajautuneena kaupungin alueelle. Hyderabadissa tietää että enää ei olla Kansasissa.

Chengdu sen sijaan on suunniteltu etukäteen huomattavasti suuremmalle ihmismassalle kuin täällä nyt on - kaikki tiet ovat vähintään 4-kaistaisia ja enemmän tai vähemmän viivottimella piirrettyjä, tieverkosto on esim. rakennettu pitkälle tänne kaupungin etelään ennen kuin kerrostalot alkavat kasvamaan valmiiksi laitetun infrastruktuurin sisäpuolelle. Talot ja talorykelmät ovat suuria ja mittakaavaltaan lähes epäinhimillisiä. Kaupungin kunto ja palvelujen taso ja näkö ovat kuin missä tahansa "sivistysvaltiossa".


Muutenkin Hyderabadissa huomaa, että Intia on vielä aidosti kehitysmaa (saako nykyään enää sanoa 'kehitysmaa', vai onko se 'kehittyvä maa'). Tiet, julkiset kulkuvälineet, oikeastaan mikä tahansa julkinen palvelu on paljon huonommassa jamassa kuin ainakin kaupungistuneessa Kiinassa. Intiassa esimerkiksi kierrätys tai luonnonsuojelu on vielä paljon kauempana arkitodellisuudesta kuin Kiinassa; julkisessa palvelussa joudutaan keskittymään Maslowin tarvehierarkian mukaisesti jokseenkin perustavanlaatuisempien tarpeiden täyttämiseen, kuten sähkön toimivuuteen tai teiden asfaltointiin.

Hintatasolta Intia saattaa olla ihan pikkaisen halvempi lähtökohtaisesti, mutta ei kauhean suurta kustannuseroa Kiinaan kuitenkaan ole.

Mutta: ruoka Intiassa on hyvää ellei jopa erinomaista. Johtuu varmaan kaikesta siitä kirkastetusta voista (ghee) mitä siellä käytetään. Niin, erityisen terveellistä se ei missään tapauksessa ole. Tulista myös ajoittain, mutta asuminen Sichuanissa on tehnyt tehtävänsä: voi mennä ruokatilauksissa ihan natiivivahvuiseen ruokaan silmää räpäyttämättä. Kanat ja lampaat saa curryynsäkin tarvittaessa luuttomina :) Ja erinäisissä naan-tyyppisissä leivissä käytetään muitakin jauhoja kuin vehnäjauhoja, esim. bataattia. Which is nice, tietenkin. Intiassa on eri alueilla hyvinkin erilaisia keittiöitä, joten nämä kokemukset pätevät erityisesti Hyderabadin alueen keittilln. Hyderabadin keittiön tyypillisin ruoka on Biryani, mausteinen paistettu riisi joko lihan tai kasvisten kanssa. Kaikenlaiset tandoori- ja jogurttikastikkeissa olevat annokset ovat myös tavallisia. Tarkempaa raporttia tulee myöhemmin jo luvatun ruokablogin muodossa.

Mielenkiintoinen knoppifakta Hyderabadista: kaupungissa on varsin merkittävä muslimiväestö ja juuri tiistaina sinne tullessani alkoi Ramadan. Onneksi ruokaa oli kuitekin tarjolla :) Asia sinänsä oli poikkeus edelliseen kertaan kun olin käymässä Hyderabadissa - silloin oli alkamassa vaalit ja siitä johtuen kaupungissa ei myyty alkoholia ollenkaan kolmeen päivään!